Elämä jatkuu

 

 

Lauman johtajan poismeno on aiheuttanut eteenkin Caralle epävarmuutta. Kun Tollo ei ole enää kertomassa, miten kuuluu käyttäytyä, miten kuuluu reagoida erilaisiin tilanteisiin, niin Cara parka on ihan pihalla. Lenkeillä se hipsii minun selkäni takana ja kurkkii siellä, kun ei voi tietää, miten pitäisi reagoida. Välillä reppana yrittää olla lapsi-kuningatar, ja olla niin laumanjohtajaa. Natta ja Näpsä olivat meillä viikonloppuna. Vein Caran ja Natan lenkille, ja päästin vapaana riekkumaan. Ennen leikki on sujunut Tollon valvovan silman alla ilman kähinöitä, niin nyt työt ottivat yhteen, ja aloittajana oli Cara. No, ei mitään pahempia vekkejä tullut kumpaankaan ,ja Cara sai kyllä kuulla kunniansa.Nyt minun täytyy huolehtia, ettei lapsi- kunungatar luule itsestään liikoja. Kasvattajan sanoi, ehkä nyt vihdoinkin Cara alkaa aikuistua neljän vuoden iässä.

Tulevan kauden suunnitelmia olen varovaisesti tehty, varsinkin kun PK-kisakalenteri vihdoinkin toimi ja pääsin katsomaan tulevia PK-kisoja. Tavoitteena oli saada SM-agi tulokset ajoissa kasaan, että voi rauhassa keskittyä tulevaan PK-kauteen. 

16.2.13 olin Kirkkonummella agi-kisoissa. Kisatavoitteena oli hyvät kontaktit, koska Cara oli alkanut jopa treeneissä valumaan kontakteilta ilma lupaa. Sulkeiset oli tehty, ja muistutettu otusta oikeasta kontaktien suoritustavasta. Syytä oli myös minussa, koska en itse ollut tarkka kriteereissä. Peiliin katsomalla syy taas löytyi. Kisat sujuivat super hienosti :) Kolme rataa ja kome nolla tulosta, sijoitukset kolmas, toinen ja jaettu viides. Eka rata oli ohjauksellisesti paras, en hosunut ja oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Toinen rata oli ohjauksellisesti huonompi, koska ohjaukseni valui ja en taaskaan kunnolla hahmottanut missä olin. Hyppyrata oli pelkkää fiilistelyä. Radan jälkeen tultiin sanomaan, että nyt täytyy uusia rata, koska olin viides ja toinen oli saanut saman ajan. Jaossa oli hyppyserti. No, kysyin Caralta jaksaako vielä kerran mennä. No, jaksaahan Cara. Nostatin Caraa ennen starttia, ja luotin siihen, että koira osaa radan, kun se kerran on jo menty. Harmittava riman pudotus vei hyppysertin meiltä.  Huikea kisapäivä, jota fiilistelen rauhassa seuraaviin treeneihin. Niissä taas varmasti romahdan maanpinnalle niin että ryminä kuuluu. On vaan hienoa, että voi pärjätä nopeuslajissa, vaikkei itse olekaan mikään huippujuoksija. Olen osannut kouluttaa koirani tekemään asiat oikein ja tekemään itsenäisesti töitä. Olen aina sanonut, että agissa aika lasketaan koirasta ei ohjaajasta.

Ensi viikolla menen Caran kanssa naksutinkurssille. Tavoitteena  vain leikkiä koiran kanssa ja testata, voisiko naksutusta hyödyntää jäljen keppien ilmaisun parantamisessa. 

Lopuksi kaikille utelijoille tiedoksi, ettei meille tule nyt hetkeen pentua. Se tulee, jos tulee, kun aika on sille kypsä.

Tollo 13.1.2005 - 15.1.2013

Loppuvuodesta 2005 Suomisen Jaana soitti ja kertoi nuoresta tervu urokseta, joka oli palautunut kasvattajalle takaisin. Koira nimeltään Topi haki uutta kotia. Hmm, minustako belgin omistaja ja ohjaaja. Muutaman kerran kävin katsomassa Topia Sirpan luona ja lopulta tapaninpäivänä 2005 Topi muutti meille.
Siitä alkoi yhteinen matkamme. Ensimmäinen vuosi meni opetelessa yhteistä elämää. Monta kertaa soitin Sirpalle, ja kysyin neuvoja, että mitä minä nyt teen.
Hitaasti ja varmasti yhteistyömme tiivistyi. Aloitimme agilityssa kisaamisen ja vähitellen tutustuin Pk-jäljen ihmeelliseen maailmaan. Ahkeran työn tuloksina agissa nousimme Maxi 3-luokkaan ja saimme JK2-suoritettua.Yhteisien matkamme alkuvaiheilla suoritimme kansalaisvelvollisuuden eli tokon avo-luokan.  Harrastusten kautta tustuin uusiin ihmisiin ja koiriin.

 Asenteen puutteesta Tolloa ei voinut ainakaan syyttää, aina valmiina toimintaan ja täysillä eteenpäin. Kesäkuussa 2008 Tollo juoksi lapa edellä päin puuta loukaten niskansa pahasti. Vuoden hoitamisen jälkeen koira sai taas harrastaa. Harrastaminen oli tämän jälkeen varovaista, mentiin koiran ehdoilla. Jälki piti jättää, koska se rasitti niskaa likaa.
Vuoden 2012 aikana Tollo tuli aina vain kiukkuisemmaksi ja arvaattomammaksi. Cara sai osansa kiukkukohtauksista. Näki, että Tollolla ei ollut hyvä olla. Käytiin eläinlääkärissä ihmettelemässä. Ensin tehtiin kemiallinen kastaraatio, ja hoidettiin eturauhastulehdus. Se ei parantanut Tollon oloa. Olin jo henkisesti alkanut valmistautua raskaimpaan päätökseen. Päätöksen tekeminen vei oman aikansa, koska vuosien aikana Tollo oli tullut osaksi minua, hengitti samaan tahtiin kanssani ja halusi tehdä asioita kanssani. Tammikuussa 2013 tein lopulta päätöksen ja Tollo pääsi kivuistaan.
Ikävä on kova. Riikan sanoin Tollo ei jättänyt ketään kylmäksi. Se oli koira, joka huomattiin joko hyvässä tai pahassa.

KIITOS TOLLO YHTEISISTÄ VUOSISTA JA KOKEMUKSISTA