Keppejä ja tunnareita

 

co Henri Luomala

Tämä kuva antaa pahan kuvan. Onneksi Cara törmästi pehmeään jalkaani, joka antoi periksi ja väisti. Olen hieronut ja venyttänyt Caraa, enkä ole löytänyt jumitusta tai kipua. On kuitenkin hyvä pitää agi -taukoa, ja keskittyä muihin lajeihin niin kuin olin alunperin suunnitellutkin.

Tokoa olen käynyt treenaamassa Tanjan kanssa kaksi kertaa.

 Kaikki muut Voi- luokan liikkeet paitsi tunnari näyttävät oikeanlaisilta. Toistoja vaan tarvitaan koiran suoritusvarmuuden parantamiseksi. 

Ruudussa helposti tarjoaa merkkiä, vaikkei sitä ole otukselle opetettukaan.  Toistoilla eri matkoilla parantavat suoritusvarmuutta.

Seuraamisessa olen hienosti opettanut Caralle perusasennon korjauksen pääohjauksella, ja siitä pyrimme eroon.  Caran pitää osasta itsenäisesti hakeutua oikeaan perusasentopaikkaan. Toistoja, toistoja ja toistoja.  

Luoksetulon pysäytyksessä maahan meno valuu muutaman askeleen, muuten Cara liikkuu ja pysähtyy napakasti. 

Tunnari vaatii ihmeen, että saan Caran tajuamaan, mitä siltä haluan. Olen kokeillut monta eri tapaa. Metsässä ensin metsätikuilla osaa tehdä erottelun. Siihen perään tunnarikapuloilla erottelu ei onnistu, vaan Cara tuo randomisti jonkun kapulan. Ruohikkoon piilotetuissa kapuloissa tapahtuu sama juttu. Päätin jättää tunnarin hetkeksi tauolle, ja opettaa Caralle nenäkosketuksen ja haistelemalla erottelemaan post-lappuja. Jospa näin saisin koiran tajuamaan tunnarierottelun syvimmän olemuksen.

Toko on pilkun viilaamista, jota voi treenata ilman suurempaa ahdistusta, koska ei ole suuria tavoitteitakaan.

Jälkeä olen myös treenannut muutaman kerran. Ninan kassa Paattisilla teemana oli pitkä jana ja haastava jälki. Jana ei tuottanut ongelmia, ja Cara itsenäisesti valitsi oikean suunnan. JES! Jäljestys sujui hienosti, koira pysyi hyvin jäljen päällä. Kepit eivät vaan kiinnosta riittävästi. Niiden yli kaahattiin sujutta.

Seuraavat treenit Terhin kanssa Jäkärlässä, ja yllätys, yllätys teemana olivat kepit. Lyhyellä jäljellä 8 pientä keppiä, joista nousi 4. Asia jäi harmittamaan sen verran, että illalla nurmikolle jälki, jossa 6 keppiä. Lyhyellä liinalla loin koiralle painetta, ja vaatimus keppien ilmaisemisesta maahan menemällä. Ensimmäisen kepin jälkeen ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi täytyy saada vieraan tekemä jälki, ja sama asenne. Treenit ovat jatkuvaa tasapainoilua jäljen ja keppien merkityksen välillä. Caran kanssa kannattaa nyt painottaa keppien merkitystä. Jäljen treenaaminen muka tylsää :)

Esineruudussa Caran asenne on parantunut. Se uskaltaa lähteä takalinjalle, eikä tule luokseni ennen kuin löytää esineen.  Olen pyrkinyt tekemään maneerit ennen esineruutua aina samalla tavalla;  vireen nostatus -> oman esineen hakeminen  ja esineellä leikkiminen.

Heinäkuussa nautitaan kesästä ja treenaillaan, mitä halutaan.

Taukoa pukkaa

Ensimmäiset Agility SM-kisat sujuivat Caran kanssa lähinnä opintomatka. Lauantaina oli joukkuerata, jossa hyvä hylly. Harmittava ohjausvirhe kostautui hyllynä. Hyvää oli oman ohjausvalinta, jossa pystyin hyödyntämään Caran itsenäistä osaamista, tajusin muut ohjauslinjat. Siis hyvä hylly, ja fiilikset oli vat hyvät.

Sunnuntaina vuorossa yksilöradat, jotka sortuivat kisaa edeltäviin kertaantuviin virheisiin. Kyläkisoissa on valmistautumisrutiinit, joita pystyn toteuttamaan vaihtuvissa tilanteissa. Vuoden tärkeimmissä agi -kisoissa valmistautumisen petti pahasti kaikenlaisen säätämisen seurauksena. Starttasin oman tutustumisryhmäni ensimmäisenä ja rattaantutustumisen jälkeen en löytänyt koiraa mistään.  No, koira löytyi, mutten ehtinyt ottaa Caraa hallintaan ja tilannetta haltuun. Rata sujui niin kuin sujui. Harmituksen määrä radan jälkeen oli suunnaton. Tiesin, ettei radalla ollut yhtään kohtaa, jota en olisi osannut ohjata. Muistin kouluttajan ohjeet ja oma asenne oli rattaantutustumisessa kohdallaan. Halusin tehdä kaikki esteet tomeralla asenteella, enkä antaisi Caran ottaa ohjaita radalla. 

Onneksi yhden nukutun yön jälkeen mieli oli tasaantunut. Ensi vuonna mennään uudestaan!

Koko viikonlopun olin valitellut oikeaa silmääni. Se tuntui oudolta; oli valonarka, turvoksissa ja vetinen. Maanantaina oli pakko mennä kesken työpäivän silmälääkäriin. Tuloksena tyly diagnoosi, silmässä oli värikalvon tulehdus. Tippoja joka tunti ensimmäisen viikon ajan, viisi päivää pitää ottaa rauhallisesti, kuukauden kortisonitippakuuri silmään ja viikon sairasloma.  Nyt sitten yritetään ottaa rauhallisesti, mikä minulle on haasteellista.

Agi jää nyt tauolle, ja keskitymme Pk-jälkeen ja tokoon. Kohti uusia koitoksia J

Voihan tunnari !

Olemme Caran kanssa tokokurssilla, jossa tarkoitus harjoitella voittajaluokan liikkeitä. Tänään teemana oli tunnistusnouto.  Caran kanssa on jo harjoiteltu yhden kepin piilotusta heinikkoon. Siinä otus käyttää nenäänsä, mutta kepin ollessa näkyvillä Cara tekee liikkeen noutona. en enää uskaltanut tehdä mitään, vaan toivoin kurssin kouluttajalta apua haasteeseen. Ensin Caralle esiteltiin verkko, mihin kiinnitetty tunnarikapuloita. Oma laitettiin keskelle, ja Cara suorittamaan tehtävää. Belgi ratkaisi asian, ja toi koko kehikon minulle. Seuraavaksi laitettiin riviin putkia, joista yhteen piilotettiin oma kapula. Tavoitteena oli, että Cara nenää käyttämällä ilmaisi oikean putken. Koira pyöri ympyrää, sen jälkeen katsoi minua ja alkoi peruuttaa, meni maahan jne. eli koiralla ei ollut tietoakaan siitä, mitä pitäisi tehdä.  Caran pitäisi nyt saada jotenkin tajuamaan, että se oman hajuinen kapula pitää ilmaista. Sen jälkeen oman hajuinen kapula pitää tuoda minulle. Jos jollain on hyviä ideoita, niitä otetaan mielellään vastaan. Tavoitteena tokon saralla on, että pääsisimme heinäkuun lopulla kisoihin testaamaan osaamistamme.

Keskiviikkona olin Eijan kanssa jälkeä treenaamassa. Teemana oli jälki, jossa paljon kulmia ja piikkejä ja runsaasti pieniä keppejä. Caralle pätkittiin noin 5 cm pituisia tikkuja 8 kpl. Lukalle tehtiin noin 3 cm pituisa tikkuja 10 kpl. Jos koira oppii ilmaisemaan pikkutikut, niin kisajäljen halot eivät ole mikään ongelma. Jälkien vanhetessa kävimme Haunisissa treenaamassa tottista. Cara teki noudot ja paikallaanolon. Hyppynoudossa Caralla aluksi vaikeuksia arvioida hypyn korkeutta, mutta toistoilla hyppytekniikka parani.  Ennen agin SM-kisoja emme tee enempää PK-hyppyjä. Paikallaolossa Cara oli rauhallinen ja tarkkaavainen.  Mielialatreenit ovat tuottaneet tulosta J. Takaisin jälkimetsään. Teimme Eijan kanssa yksin jälkemme.  Silloin parhaiten saa kisatunnelman, kun on kaksin koiransa kanssa jäljellä. Janalla Cara lähti rauhallisesti, meni hetken takajälkeä, mutta itse valitsi oikean suunnan. Jes!. Jäljen alussa Caralla oli liikaa vauhtia, ja jälkeä tarkistettiin ja haettiin oikeaa suuntaa. En sekaantunut jäljestämiseen ja Cara löysikin aivan itse takaisin jäljelle. Hieno Elina, kun annoit koiran ratkaista itse jäljen haasteet. Kaikki kahdeksan keppiä nousivat. Hienot treenit. Luottamus koiran osaamiseen kasvoi taas tälläkin treenillä.

Agilityn Sm-kisat lähestyvät, ja viimeistelytreenit menossa. Sm-joukkuetreeneissä sain oikean vireen. Rataan tutustumisessa oli sellainen olo, että tällä radalla tiedän, miten sen teen. Löytyi oikea asenne ja varmuus radan suorittamiseen. Sillä asenteella teimme 0-radan. Tänään laskeuduimme takaisin maanpinnalle, koska oli normaalit ryhmätreenit. Rata oli ihan vain vähän haasteellinenJ Neljän ensimmäisen esteen kohdalla jo miten, että miten hitossa tämän oikein teen. Kouluttaja kielsi tekemästä mitään helppoja ratkaisuja. Caraa piti ohjata niin, että olisin koko ajan koiran edellä. Sain lopulta korjausten jälkeen radan tehtyä edes kelvollisesti. Suoritus jäi sen verran kaivelemaan, että menen vielä huomenna treenaamaan rataa.

Sm-kisojen jälkeen siirrymme PK:n ihmeelliseen maailmaan.