Loukkasin selkäni töissä, ja ole potenut selkääni jo kolme viikkoa. Raastava hermokipu on tehokkaasti estänyt lähes kaiken treenaamisen.
Kun ensin ottaa kivun ja aivot sumentavat kipulääkkeet, niin pystyn jotain pientä tekemään otusten kanssa.
Viime viikonloppuna oli ATT:n kouluttajille järjestämällä kurssilla. Tekemisestä tai ajattelemisesta ei meinannut tulla mitään, koska aivot olivat ihan sumeat. Tein tekniikkaharjoitukset pieninä pätkinä. Treeneissä ehkä pystyisin sellaisia ohjauksia tekemään, mutta kisoissa niiden toteuttaminen ei ainakaan vielä onnistu. Kun olen joskus kunnossa, niin sitten treenataan kunnolla.
Tottista olen käynyt Haunisissa treenamassa. Viimeksi Caran kanssa treenattiin siirtymisiä ja odottamista. Tavoitteena hiljainen koira joka on hyvässä vireessä myös siirtymisissä. Alussa hiukan piippaamista, johon puutui heti. Loppu treeni sujui hyvin. Pitäisi kokeilla, jotian palloleikkiä ennen kentälle menoa, jos se vähentäisi piippaamista. Täytyy testata.
Pentunurkkaus
Becy on harjoitellut seuraamista imuttamalla. Herkästi sen perä kääntyy ulospäin. Näyttää siltä, että oman käden asennolla on suuri merkitys, miten Beckyn takapää on. Täytyy saada jokut valvovat silmät seuraavaan treeniin mukaan. Becky osaa avustetusti istua ja mennä maahan, mutta ei käskyjä vielä osaa. Ollaan vaan harjoiteltu oikeaa tekniikkaa.
Ensi sunnuntaina mennään Beckyn kanssa ATT:n järjestämään viettiseminaariin. Kouluttajana on Timo Paavola, joka ensin pitää aiheesta luennon ja sen jälkeen asiaa harjoitellaan käytännössä. Becky pääsi esimerkkikoiraksi. Mielenkiinnolla odotan, mitä otuksesta sanotaan. Ennenkaikkea odotan neuvoja, miten tuollaisen viettipakkausken kanssa kannattaa edetä.
Muita tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kuin saada selkäni kuntoon ja päästä takaisin treeni- ja kisakentille.
torstai 28. marraskuuta 2013
maanantai 18. marraskuuta 2013
Treenipulinaa
Hakua ollaan Caran kanssa treenattu lähinnä keskiviikko aamuisin sekailaisella joukolla, joka on koostunut pitkälle edennesitä harrastajista ja meistä vasta-alkajista. Joka treenistä olen oppinut jotain, ja kokeneet todenneet, kuinka mukavaa on välillä treenata uudessa porukassa.
Metsässä Caran kanssa on treenattu hajuhakua ja suorapalkkaa. Kunhan vierailta ihmisitä saa ruokaa, niin Cara sietää vieraat ihmiset makaamassa erilaisten piilojen alla. Ollaan siis menty siinä asiassa eteenpäin. Seuraavaksi Cara saa tehdä ensin hajuhakua ja eläinkokeena suoraa hakua.
Ilmaisuja ollaan treenattu kentällä ja kotona. Riikka sanoi, että ilmaisuja pitäisi olla noin 100 ennen kuin asiaa voi viedä metsään.Huoh, saisi nyt edes 50 täyteen. Sain kerran jopa kepon treenaamaan kanssani viereiselle kentälle ilmaisuja. Herkästi Cara jää odottamaan ruokapalkka ennenkuin nappaa patukan ja lähtee tuomaan sitä minulle. Tällä hetkellä ilmaisutreenejä on kasassa noin 15 -20.
No, onneksi meillä ei ole kiire, koska tavoitteena on EK-kisat joskus ensi syksynä.
Viime talvesta viisastuneena olen treenannut tottista ja esineruutua säännöllisesti, jotta keväällä ei taas kerättäisi kasaan uutta settiä. Esineruutu näyttää mielestäni nyt aika hyvältä. Cara lähtee sinne minne lähetän, mutta tekee ruudussa itsenäisesti töitä. Yleensä ei tule pois ennenkuin esine löytyy. Viimeksi Ninan kanssa treenatessa oli todella pienet esineet, mutta nekin löytyivät hienosti. EK:n tarkkuusruudun harjoitteleminen on varmasti parantanut nenän käyttöä myös suuressa esineruudussa.
Agilityrintamalla mennään keskitytään nyt treenaamiseen. Viikkotreeneissa kouluttaja pitää huolen, etten pääse helpolla. Joka treenissä tulee eteen asioita, joita en ole tullut ajatelleksi. Pitää asenteen nöyränä. Lisäksi olen päässyt / hakeutunut ulkopuoliseen koulutukseen, josta aina saa uusia treenattavia asioita ja näkemyksiä.
Kaiken tämän kruunaa pääsy Turun AMK:n fysioterapeutti opiskelijoiden Tiina Kuusisiton ja Jenni Ripatin opinnäytetön tutkimusryhmään, jonka aihe liitty fysiikkavalmennukseen. Joka maanatai-ilta hikoilemme hallilla, ja sen lisäksi tulee kotiläksyjä kotona hikoiltavaksi. Nyt harmitta tämä selkävamma, joka estää kaikenlaisen treeanmisen.
Pentunurkka
Becky kanssa on tehty muutama ruokajälki. Pisimmän pituu noin 50m, jonka otus selvitti hyvin. Keskittymiskyky riitti ja jokainen ruoka nostettiin järjestelmällisesti. Jospa jaksaisi tehdä vielä muutaman jäljen ennen lumen tuloa.
Kosketusalustaa ollaa harjoiteltu naksuttamalla, ja yllättävän nopeasti pentu sen oppikin. Seuraavaksi siirrän alustan uuteen paikkaan. Muuten ruuan kanssa ollaan muutaman kerran harjoiteltu seuraamista, istumista ja maahanmenoa. Pääasiassa pentu on saanut rällätä ja olla pentu. Edetään siis tämänkin tapauksen kanssa hitaasti.
Metsässä Caran kanssa on treenattu hajuhakua ja suorapalkkaa. Kunhan vierailta ihmisitä saa ruokaa, niin Cara sietää vieraat ihmiset makaamassa erilaisten piilojen alla. Ollaan siis menty siinä asiassa eteenpäin. Seuraavaksi Cara saa tehdä ensin hajuhakua ja eläinkokeena suoraa hakua.
Ilmaisuja ollaan treenattu kentällä ja kotona. Riikka sanoi, että ilmaisuja pitäisi olla noin 100 ennen kuin asiaa voi viedä metsään.Huoh, saisi nyt edes 50 täyteen. Sain kerran jopa kepon treenaamaan kanssani viereiselle kentälle ilmaisuja. Herkästi Cara jää odottamaan ruokapalkka ennenkuin nappaa patukan ja lähtee tuomaan sitä minulle. Tällä hetkellä ilmaisutreenejä on kasassa noin 15 -20.
No, onneksi meillä ei ole kiire, koska tavoitteena on EK-kisat joskus ensi syksynä.
Viime talvesta viisastuneena olen treenannut tottista ja esineruutua säännöllisesti, jotta keväällä ei taas kerättäisi kasaan uutta settiä. Esineruutu näyttää mielestäni nyt aika hyvältä. Cara lähtee sinne minne lähetän, mutta tekee ruudussa itsenäisesti töitä. Yleensä ei tule pois ennenkuin esine löytyy. Viimeksi Ninan kanssa treenatessa oli todella pienet esineet, mutta nekin löytyivät hienosti. EK:n tarkkuusruudun harjoitteleminen on varmasti parantanut nenän käyttöä myös suuressa esineruudussa.
Agilityrintamalla mennään keskitytään nyt treenaamiseen. Viikkotreeneissa kouluttaja pitää huolen, etten pääse helpolla. Joka treenissä tulee eteen asioita, joita en ole tullut ajatelleksi. Pitää asenteen nöyränä. Lisäksi olen päässyt / hakeutunut ulkopuoliseen koulutukseen, josta aina saa uusia treenattavia asioita ja näkemyksiä.
Kaiken tämän kruunaa pääsy Turun AMK:n fysioterapeutti opiskelijoiden Tiina Kuusisiton ja Jenni Ripatin opinnäytetön tutkimusryhmään, jonka aihe liitty fysiikkavalmennukseen. Joka maanatai-ilta hikoilemme hallilla, ja sen lisäksi tulee kotiläksyjä kotona hikoiltavaksi. Nyt harmitta tämä selkävamma, joka estää kaikenlaisen treeanmisen.
Pentunurkka
Becky kanssa on tehty muutama ruokajälki. Pisimmän pituu noin 50m, jonka otus selvitti hyvin. Keskittymiskyky riitti ja jokainen ruoka nostettiin järjestelmällisesti. Jospa jaksaisi tehdä vielä muutaman jäljen ennen lumen tuloa.
Kosketusalustaa ollaa harjoiteltu naksuttamalla, ja yllättävän nopeasti pentu sen oppikin. Seuraavaksi siirrän alustan uuteen paikkaan. Muuten ruuan kanssa ollaan muutaman kerran harjoiteltu seuraamista, istumista ja maahanmenoa. Pääasiassa pentu on saanut rällätä ja olla pentu. Edetään siis tämänkin tapauksen kanssa hitaasti.
perjantai 1. marraskuuta 2013
"MInä en koskaan ala hakua harrastamaan"
PK
Niin sitä vain huomaa kökkivänsä kivenkolossa, ja odottavansa koiran tuloa. :)
Uutta lajia aloittaessaan on tuskallista todeta olevansa niin kädetön ja joutuvansa kysymään treenikavereiden ohjeita.
Hakutreenit ovat yleensä keskiviikkoa aamuisin, ja tehokkaalla toiminnalla treenit kestävät noin kaksi tuntia. Ei mene siis koko päivää.
Treenikertoja on nyt takana 5- 6. Aluksi harjoitetiin näyttöjä eli Cara sai vain juosta kentällä ihmisten luo syömään ruokaa. Kysyttyäni neuvoa Riikalta ja Caran kasvattajalta aloimme harjoitella koko ketjua eli ensin rullan hakua ja siiten näyttö, josta palkka. Aluksi harjoiteltiin kentällä, mutta Cara ei meinannut millään ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Se vain pyöri maalimiehen ympärillä ja odotti ruokaa. Keskiviikkona treeneissä Caralle syttyi lamppu. Se taas pyöri maalimiehen ympärillä odottaen ruokaa, mutta sitten nappasi rullan ja lähti juoksemaan luokseni. JES! Risto neuvoi, että maalimies voi heittää rullaan selkänsä taakse, jotta Caran ei tarvitse ottaa sitä vieraan ihmisen kädestä. Se toimi hyvin. Nyt täytyy tämä ketju saada ensin kuntoon, niin sitten voimme lisätä haastetta. Pääasia, että meillä molemmilla on hauskaa, ja opimme uusia asioita. Onneksi lähipiirissä on haun asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa 24/7.
Tarkkuusetsintää olen treenannut muutaman kerran. Siihen tarvitsen lisää neuvoja, koska Cara helposti lähtee tallatun alueen ulkopuolelle tai jää epävarmana seisomaan paikalleen ilmaa hasitelemaan. Jotenkin tuntuu, ettei se ihan tarkkaan tiedä, mitä siltä halutaan.
Agility
Viikonloppuna kävin Caran ja Beckyn kanssa Lempäälässä agi-kisoissa ja pentua Ninalle näyttämässä.
Vaikka varasin aikaa kisapaikalla olemiseen, niin huomasin hermoilevani, koska pentu oli mukana. Uusien ruutinien luominen Caran lämmittelyn ja pennun ulkoiluttamisen kanssa oli aluksi haasteellista. Ekalta radalta tulos 15, pari rimaa ja puomin ylöstulo. Hosuin liikaa ja se siitä. Toiselle radalle keskityin hyvin ja tein oman rauhallisen ohjaukseni. Tuloksena 0, sijoitus 4. Suorituksesta Cara palkkasi itseään nappaamalla kädestäni, niin että siihen tuli kunnon vekki. Viimeinen rata oli hyppyrata, jossa alussa oli pitkät estevälit. Radalla Cara pääsi vauhdin hurmaan, eikä sitten pitisnnypläyskohdassa kyennyt tulemaan ohjaukseen vaan vauhdin hurmassa paahtoi suoraan putkeen. Tuloksena siis hylly.
Pentunurkkaus
Becky on saanut elää lähes pellossa. Ollaan vaan käyty leikkimässä erilaisissa paikoissa. Sitä ei ainakaan vielä paljon hetkauta, missä leikitään ja paljonko on häiriötä. Se vain kesittyy leikkimiseen.
Kuivanappulat eivät sille kelpaa märkänä, joten seuraamisen alkeita ollaan harjoiteltu koiran makkaran voimin.
Kävin Lempäälän reissun yhteydessä pentua Ninan luona näyttämässä. Ilmeisesti oli tyytyväinen näkemäänsä, koska pentu lähti mukanani Turkuun.
Niin sitä vain huomaa kökkivänsä kivenkolossa, ja odottavansa koiran tuloa. :)
Uutta lajia aloittaessaan on tuskallista todeta olevansa niin kädetön ja joutuvansa kysymään treenikavereiden ohjeita.
Hakutreenit ovat yleensä keskiviikkoa aamuisin, ja tehokkaalla toiminnalla treenit kestävät noin kaksi tuntia. Ei mene siis koko päivää.
Treenikertoja on nyt takana 5- 6. Aluksi harjoitetiin näyttöjä eli Cara sai vain juosta kentällä ihmisten luo syömään ruokaa. Kysyttyäni neuvoa Riikalta ja Caran kasvattajalta aloimme harjoitella koko ketjua eli ensin rullan hakua ja siiten näyttö, josta palkka. Aluksi harjoiteltiin kentällä, mutta Cara ei meinannut millään ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Se vain pyöri maalimiehen ympärillä ja odotti ruokaa. Keskiviikkona treeneissä Caralle syttyi lamppu. Se taas pyöri maalimiehen ympärillä odottaen ruokaa, mutta sitten nappasi rullan ja lähti juoksemaan luokseni. JES! Risto neuvoi, että maalimies voi heittää rullaan selkänsä taakse, jotta Caran ei tarvitse ottaa sitä vieraan ihmisen kädestä. Se toimi hyvin. Nyt täytyy tämä ketju saada ensin kuntoon, niin sitten voimme lisätä haastetta. Pääasia, että meillä molemmilla on hauskaa, ja opimme uusia asioita. Onneksi lähipiirissä on haun asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa 24/7.
Tarkkuusetsintää olen treenannut muutaman kerran. Siihen tarvitsen lisää neuvoja, koska Cara helposti lähtee tallatun alueen ulkopuolelle tai jää epävarmana seisomaan paikalleen ilmaa hasitelemaan. Jotenkin tuntuu, ettei se ihan tarkkaan tiedä, mitä siltä halutaan.
Agility
Viikonloppuna kävin Caran ja Beckyn kanssa Lempäälässä agi-kisoissa ja pentua Ninalle näyttämässä.
Vaikka varasin aikaa kisapaikalla olemiseen, niin huomasin hermoilevani, koska pentu oli mukana. Uusien ruutinien luominen Caran lämmittelyn ja pennun ulkoiluttamisen kanssa oli aluksi haasteellista. Ekalta radalta tulos 15, pari rimaa ja puomin ylöstulo. Hosuin liikaa ja se siitä. Toiselle radalle keskityin hyvin ja tein oman rauhallisen ohjaukseni. Tuloksena 0, sijoitus 4. Suorituksesta Cara palkkasi itseään nappaamalla kädestäni, niin että siihen tuli kunnon vekki. Viimeinen rata oli hyppyrata, jossa alussa oli pitkät estevälit. Radalla Cara pääsi vauhdin hurmaan, eikä sitten pitisnnypläyskohdassa kyennyt tulemaan ohjaukseen vaan vauhdin hurmassa paahtoi suoraan putkeen. Tuloksena siis hylly.
Pentunurkkaus
Becky on saanut elää lähes pellossa. Ollaan vaan käyty leikkimässä erilaisissa paikoissa. Sitä ei ainakaan vielä paljon hetkauta, missä leikitään ja paljonko on häiriötä. Se vain kesittyy leikkimiseen.
Kuivanappulat eivät sille kelpaa märkänä, joten seuraamisen alkeita ollaan harjoiteltu koiran makkaran voimin.
Kävin Lempäälän reissun yhteydessä pentua Ninan luona näyttämässä. Ilmeisesti oli tyytyväinen näkemäänsä, koska pentu lähti mukanani Turkuun.
lauantai 12. lokakuuta 2013
Uusia haasteita
Jostain sain päähäni, että EK-laji voisi olla kiva juttu treenata Caran kanssa. Saisi opettaa Caralle uusia juttuja ja PK-lajivalikoima saattaisi laajentua.
Kaksi hakutreeniä on takana. Tunnen itseni niin kädettömäksi, kun en tiedä, mitä kuuluu tehdä, mihin kiinnittää huomiota jne. Päätin, että Carasta tulee rullakoira, koska sen itseluottamus ei riitä haukkumiseen. Suurin tavoite on saada se menemään vieraiden luo ilman paineita. Kentällä kerran treenattu ilmaisuja. Cara on saanut juosta vieraiden ihmisten luo syömään ruokaa. Se sujui hyvin. Toiset treenit olivat metsässä, jossa ensimmäinen maalimies näyttäytyi "haamuna". Cara meni liikaa juoksu moodiin, ja vaan juoksi metsässä hakematta ihmistä. Kaksi seuraaava hakua tehtii hajuhakuna. vielä Cara hakee jälkiä maasta, ja yrittää siten löytää ihmiset. Ensimmäinen oli tarkoituksella Caralle tuttu Eija, joka oli kääriytynnenä piiloon. Kangas oli aluksi Caralle liikaa, mutta onneksi voitti itsenäsä ja uskalsi mennä syömään herkkuja Eijalta. Seuraava tehtiin niin, että maalimies oli vain piilossa, jotta saataisiin onnistuminen. Se onnistuikin hyvin, Cara juoski suoraan maalimiehen luo syömään ruokaansa. Näitä täytyy tehdä paljon, jotta saadaan Caralle varmuutta.
Viime keskiviikkona Eeva -Stiina lupautui esittelemään minulle ja Eijalle muita EK-lajeja eli tarkkuusetsinnän ja pudotetun esineen noudon. Tarkkuusetsinä näytti olevan haasteellisin eli sitä kannattaa treenata ajatuksella ja tehdä perusteet kuntoon. Ensin ajattelin, että Cara ilmaisisi esineet nenällään, mutta sen opettaminen taitaa olle minulle liian vaikeaa. No, katsotaan, miten saan Caran opetettua :). Hauskaa kuitenkin oli, ja Eeva- Stiina vastasi kysymyksiimme kärsivällisesti.
Kotona Cara on saanut harjoitella pienten esinten ottamista suuhun ja tuomista minulle. Hyvin ainakin on lähtenyt alkuun. EK:n tavoitteena on päästä ensi syksynä kisaamaan.
Agilitykausi on taas käynnistymässä. Muutamat kisat katsottu, ja treenimäärää lisätty. Tavoitteena on oma ohjausrohkeuden kasvattaminen ja nauttiminen yhteistyöstä. Se kantaa eteenpäin.
Pentunurkka:
Beckyn on sujahtanut laumaamme päättäväisesti. Sitä ei paljon hetkauta isompien koirien ärähtelyt. Becky vaan jatkaa touhujaan häntä pystyssä. Pennun kanssa harjoitellaan arjen asioita, luoksetuloa, odottamista ja remmissä liikkumista. Siinä on sille tavoitetta kerrakseen.
Kaksi hakutreeniä on takana. Tunnen itseni niin kädettömäksi, kun en tiedä, mitä kuuluu tehdä, mihin kiinnittää huomiota jne. Päätin, että Carasta tulee rullakoira, koska sen itseluottamus ei riitä haukkumiseen. Suurin tavoite on saada se menemään vieraiden luo ilman paineita. Kentällä kerran treenattu ilmaisuja. Cara on saanut juosta vieraiden ihmisten luo syömään ruokaa. Se sujui hyvin. Toiset treenit olivat metsässä, jossa ensimmäinen maalimies näyttäytyi "haamuna". Cara meni liikaa juoksu moodiin, ja vaan juoksi metsässä hakematta ihmistä. Kaksi seuraaava hakua tehtii hajuhakuna. vielä Cara hakee jälkiä maasta, ja yrittää siten löytää ihmiset. Ensimmäinen oli tarkoituksella Caralle tuttu Eija, joka oli kääriytynnenä piiloon. Kangas oli aluksi Caralle liikaa, mutta onneksi voitti itsenäsä ja uskalsi mennä syömään herkkuja Eijalta. Seuraava tehtiin niin, että maalimies oli vain piilossa, jotta saataisiin onnistuminen. Se onnistuikin hyvin, Cara juoski suoraan maalimiehen luo syömään ruokaansa. Näitä täytyy tehdä paljon, jotta saadaan Caralle varmuutta.
Viime keskiviikkona Eeva -Stiina lupautui esittelemään minulle ja Eijalle muita EK-lajeja eli tarkkuusetsinnän ja pudotetun esineen noudon. Tarkkuusetsinä näytti olevan haasteellisin eli sitä kannattaa treenata ajatuksella ja tehdä perusteet kuntoon. Ensin ajattelin, että Cara ilmaisisi esineet nenällään, mutta sen opettaminen taitaa olle minulle liian vaikeaa. No, katsotaan, miten saan Caran opetettua :). Hauskaa kuitenkin oli, ja Eeva- Stiina vastasi kysymyksiimme kärsivällisesti.
Kotona Cara on saanut harjoitella pienten esinten ottamista suuhun ja tuomista minulle. Hyvin ainakin on lähtenyt alkuun. EK:n tavoitteena on päästä ensi syksynä kisaamaan.
Agilitykausi on taas käynnistymässä. Muutamat kisat katsottu, ja treenimäärää lisätty. Tavoitteena on oma ohjausrohkeuden kasvattaminen ja nauttiminen yhteistyöstä. Se kantaa eteenpäin.
Pentunurkka:
Beckyn on sujahtanut laumaamme päättäväisesti. Sitä ei paljon hetkauta isompien koirien ärähtelyt. Becky vaan jatkaa touhujaan häntä pystyssä. Pennun kanssa harjoitellaan arjen asioita, luoksetuloa, odottamista ja remmissä liikkumista. Siinä on sille tavoitetta kerrakseen.
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Uusi lauman jäsen
Pentu on tarmokkaalla otteella ottanut paikkansa laumassa. Cara ja Tempo ovat yllättävän hyvin ottaneet pennun vastaan. Tempo ei vielä kauheasti otuksesta välitä, ja Cara on jo oppinut komentamaan pentua.
Katsotaan tulevaisuudessa, mikä tulee olemaan Beckyn laji. Jäljen alkeita ehtii tänä syksynä jo aloittelemaan. Tärkeintä on kuitenkin oppia olemaan kunnon belgi :)
torstai 26. syyskuuta 2013
Jälkikisat pakettiin ja kohti uusia haasteita
Oltiin Caran kanssa Rotikkayhdistyksen jälkikisoissa. Maastot oli ensin, ja jälkimaastot olivat Maskun Kärryisissä. Siellä pyörii runsaasti riistaa ja sienestäjiä, koska maasto on hyvien kulkuyhteyksien varrella. Janalla Cara oli taas epävarma, ja haki varmistellen jälkeä. Meinasi lähteä takajäljelle, mutta vaihtoi sitten suuntaa. Alusta alkaen jäljestys oli epävarmaa, cara tarkisteli paljon. Ekan kepin yli mentiin ja kakkos keppi nostettiin. Sitten saavuttiin aukiolle, jossa Cara alkoi pyöriä ympyrää, tarkisti ja tarkisti. Lopulta valitsi suunnan ja sinne mentin. Matkalla näkyin silvottuja sieniä, joten arvasin sienestäjiä olevan liikkeellä. Noin 100m päästä löytyikin pyllistelevä sienestäjä, joka ei edes tainnut huomata meitä. Ei muuta kuin koira ympäri ja takaisin päin. Cara ei saanut nostettua jälkeä uudestaan, koska todennäköisesti lähdimme väärään suuntaan kävelemään. Palasimme jäljeltä mukanamme yksi keppi. Päätin jättää kisan kesken, koska tottis alkaisi vasta 4 tunnin päästä. Minua jotenkin kiehtoi vapaa päivä kotona touhuten.
Harmitti ja ei harmittanut. Meillä on ollut loistava jälkikausi, ja Cara on parantanut suoritustaa niissä kahdessä kisassa jossa olemme käyneet. toisaalta harmitti, koska olisi ollut niin kiva saada koulutustunnus, niin pääsy Sm-kisoihin olisi ollut varma.
Vaikka jälkikisat ovat nyt paketissa, niin sitä virhettä en nyt tee, että jätän lajin osa-alueet kokonaan tauolle talviajaksi. Yritän pitää osaamistamme yllä niin pitkälle talveen kuin se on mahdollista.
Uutena lajina olemme aloittaneet EK:n. Keskiviikkona oli ensimmäiset hakutreenit, missä Cara sai harjoitella kentällä ilmaisuja. Onneksi paikalla oli asiantuntijoita, jotka kädestä pitäen neuvoivat, miten minun kuuluu toimia.
Tarkkuusetsintää varten olemme harjoitelleet nenäkosketusta, koska arvelen, että se ilmaisutapa voisi toimia Caralle. Pudotetun esineen harjoittelua varten on patakinnas hankittuna.
Agility jatkuu, mutta tavoitteena on kisata maltillisesti, jotta koira pysyy kunnossa. Meillä on tällä kaudella jo muutama nolla hankittuna eli kiirettä ei ole.
Parempi tehdä asioita ajatuksella kuin söheltää vain johonkin suuntaan. Ei treenin määrä vaan niiden laatu ratkaisee.
Harmitti ja ei harmittanut. Meillä on ollut loistava jälkikausi, ja Cara on parantanut suoritustaa niissä kahdessä kisassa jossa olemme käyneet. toisaalta harmitti, koska olisi ollut niin kiva saada koulutustunnus, niin pääsy Sm-kisoihin olisi ollut varma.
Vaikka jälkikisat ovat nyt paketissa, niin sitä virhettä en nyt tee, että jätän lajin osa-alueet kokonaan tauolle talviajaksi. Yritän pitää osaamistamme yllä niin pitkälle talveen kuin se on mahdollista.
Uutena lajina olemme aloittaneet EK:n. Keskiviikkona oli ensimmäiset hakutreenit, missä Cara sai harjoitella kentällä ilmaisuja. Onneksi paikalla oli asiantuntijoita, jotka kädestä pitäen neuvoivat, miten minun kuuluu toimia.
Tarkkuusetsintää varten olemme harjoitelleet nenäkosketusta, koska arvelen, että se ilmaisutapa voisi toimia Caralle. Pudotetun esineen harjoittelua varten on patakinnas hankittuna.
Agility jatkuu, mutta tavoitteena on kisata maltillisesti, jotta koira pysyy kunnossa. Meillä on tällä kaudella jo muutama nolla hankittuna eli kiirettä ei ole.
Parempi tehdä asioita ajatuksella kuin söheltää vain johonkin suuntaan. Ei treenin määrä vaan niiden laatu ratkaisee.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Voihan riistahelvetti!
Tehokkaat treenit Tanjan kanssa. Tanja oli käynit tekemässä meille jäljen Ruskon riistahelvettiin.
Ensin tottistreenit Haunisissa.
Ekassa setissä ilmo, seuraaminen ja noutoja. Ilmossa Caralta pääsi yksi äännähdys, mutta huomautuksen jälkeen oli hiljaa. JES! Seuraamisessa edisti hitusen, mutta oli hiljaa. Eihän sitä kaikkea voi heti saaada kasaan:) Noudot hyvät.
Toisessa setissä jäävät runsaalla palkalla ja lopuksi eteenmeno. Jäävissä hyvin kuulolla, seisomisessa otti muutaman askeleen, mutta korjaussarjassa oli jo hyvä. Eteenmeno oli hyvä
Minun täytyy muistaa antaa käskyt rauhallisella sävyllä ilman tiukkaa sävyä. Tavoitteena on, että kisoissa ääntely vähenee väh. 50%.
Sitten se jälki, hoh hoijaa. Halusin ajaa jäljen ilman Tanjan peesausta, koska siten parhaiten pääsen kisatunnelmaan. Nyt olisi kannattanut ottaa Tanja mukaan,
Jana oli hyvä, koira eteni suoraan ja otti oikean suunnan. Eka kulma hyvä, mutta heti kulman jälkeen riista vei ja lujaa. Harhailimme metsässä ja päädyimme riistan makuupaikalle, josta Cara ei päässyt irti. Lisäksi metsässä pyöri sienestäjä, joka häiritsi Caraa suunnattomasti.
Lompsittiin takaisin tielle, ja uusi yritys. Paineessa Cara lähti jäljestämään ja tarkisti lähes joka askeleen, ja jotenkin taistelimme jäljen läpi. Kerran Cara kävi taas tarkistamassa riistan makuupaikan, mutta palasi takaisin jäljelle. Kaikki kepit nousivat, mutta mutkia tuli ja aikaa paloi. Palkkasin Caraa ruhtinaallisesti, joka kepistä, ja yritin rauhoittaa tilannetta kepeillä. Tanja sanoi jäljen pituuden olevan noin 500m, minun sporttrackerin mukaan vaelsimme noin 700m.
Päätin vielä tehdä jäähdyttely lenkin koirien kanssa metsässä. Onneksi olin laittanut Caran kiinni, kun tulimme tielle, koska peurajoukko pyyhälsi tien yli ihan vierestämme. Tempo ei edes huomannut peuroja, koska piti tarkistaa tyttökoirien hajuja.
Analyysi osuus: Jo jäljelle lähtiessäni olin asennoitunut niin, että riistalle se lähtee enkä luottanut koiran osaamiseen. Cara teki niin kuin ajattelin sen tekevän. Oliko harhailu sittenkin minun syytäni? Siirtyikö mielentilani koiraan?
Tiukkaa oli Carallakin, koska se oli harvinaisen väsynyt, kun tulimme kotiin. Nukkuu vaan. Viikonlopun kisassa täytyy toivoa, että pystyn lähettämään luottamuksen ajatuksia Caralle jäljellä.
LUOTA KOIRAAN!
Ensin tottistreenit Haunisissa.
Ekassa setissä ilmo, seuraaminen ja noutoja. Ilmossa Caralta pääsi yksi äännähdys, mutta huomautuksen jälkeen oli hiljaa. JES! Seuraamisessa edisti hitusen, mutta oli hiljaa. Eihän sitä kaikkea voi heti saaada kasaan:) Noudot hyvät.
Toisessa setissä jäävät runsaalla palkalla ja lopuksi eteenmeno. Jäävissä hyvin kuulolla, seisomisessa otti muutaman askeleen, mutta korjaussarjassa oli jo hyvä. Eteenmeno oli hyvä
Minun täytyy muistaa antaa käskyt rauhallisella sävyllä ilman tiukkaa sävyä. Tavoitteena on, että kisoissa ääntely vähenee väh. 50%.
Sitten se jälki, hoh hoijaa. Halusin ajaa jäljen ilman Tanjan peesausta, koska siten parhaiten pääsen kisatunnelmaan. Nyt olisi kannattanut ottaa Tanja mukaan,
Jana oli hyvä, koira eteni suoraan ja otti oikean suunnan. Eka kulma hyvä, mutta heti kulman jälkeen riista vei ja lujaa. Harhailimme metsässä ja päädyimme riistan makuupaikalle, josta Cara ei päässyt irti. Lisäksi metsässä pyöri sienestäjä, joka häiritsi Caraa suunnattomasti.
Lompsittiin takaisin tielle, ja uusi yritys. Paineessa Cara lähti jäljestämään ja tarkisti lähes joka askeleen, ja jotenkin taistelimme jäljen läpi. Kerran Cara kävi taas tarkistamassa riistan makuupaikan, mutta palasi takaisin jäljelle. Kaikki kepit nousivat, mutta mutkia tuli ja aikaa paloi. Palkkasin Caraa ruhtinaallisesti, joka kepistä, ja yritin rauhoittaa tilannetta kepeillä. Tanja sanoi jäljen pituuden olevan noin 500m, minun sporttrackerin mukaan vaelsimme noin 700m.
Päätin vielä tehdä jäähdyttely lenkin koirien kanssa metsässä. Onneksi olin laittanut Caran kiinni, kun tulimme tielle, koska peurajoukko pyyhälsi tien yli ihan vierestämme. Tempo ei edes huomannut peuroja, koska piti tarkistaa tyttökoirien hajuja.
Analyysi osuus: Jo jäljelle lähtiessäni olin asennoitunut niin, että riistalle se lähtee enkä luottanut koiran osaamiseen. Cara teki niin kuin ajattelin sen tekevän. Oliko harhailu sittenkin minun syytäni? Siirtyikö mielentilani koiraan?
Tiukkaa oli Carallakin, koska se oli harvinaisen väsynyt, kun tulimme kotiin. Nukkuu vaan. Viikonlopun kisassa täytyy toivoa, että pystyn lähettämään luottamuksen ajatuksia Caralle jäljellä.
LUOTA KOIRAAN!
tiistai 17. syyskuuta 2013
Viikonlopun opetukset
Olin Caran kanssa viikonloppuna agin piirimestaruuskisoissa. Kolme rataa, jotka kyllä videoitiin, mutta ovat nyt kadoksissa, etten saanut niitä opetustarkoituksessa ladattua blogiin. Tuloksilla ei juhlittu, koska ohjaajan mielentila ei ollut kohdallaan.
Omassa hallissa kisat, niin oma valmistautuminen olematonta. Liian myöhään paikalle, kavereiden kanssa jutustelua ja löysää oleilua. Ai juu, ne kisat. Caran kanssa starttaaminen haasteelliselle hyppyradalle hällä väliä asenteella ja vielä jättää ne vähäisetkin ohjaukset tekemättä, niin tietäähän mitä siitä seuraa. Cara teki ihan oman toteutuksen radasta! Lähtö ja maali taisi olla meillä yhteinen. Ei voi kuin katsoa peiliin.
Varsinaisella agiradalla olin jo vähän enemmän kartalla, mutta tyhmiä virheitä, kun en vaan keskittynyt tarpeeksi.
Ennen joukkuerataa kennelpoika onneksi ärsytti minua sen verran, että edes asenne oli kohdillaan radalle mentäessä. Tuloksena 5, keinulta kielto, joukkuesijoitus 4. Ei huono sijoitus, kun ammattilaisten joukkueet olivat sijoilla 1 ja 2.
Tulevaisuudessa oman seuran kisoihin täytyy rakentaa ihan oma valmistautumiskaava, että pystyn keskittymään suorituksiin kunnolla.
Kaivan vielä jostain ne rata videot ihan vaan opetustarkoituksessa ja itselle muistutukseksi.
Tulevana viikonloppuna on kauden viimeiset jalkikisat.
Tavoitteena on, että Cara on hiljaa tottiksessa.
Sitä on nyt treenattu. Parhaaksi pakotteeksi on tullut, se että tekeminen loppuu siihen paikkaan, kun ääntä kuuluu ja koira autoon hetkeksi.
Eilen kävin tekemässä tottiskaavion palkatta ja koemaisesti. Kerran jouduin puuttumaan ääntelyyn kaavion aikana.
Tänään Ninan kanssa treenaamassa esineruutua ja tottista Haunisissa. Nina ystävällisesti teki Caralle ruudun, jossa kolme esinettä. Taisi olla Caran paras esineruutu ikinä.:) Koira lähti sinne mihin lähetin, teki töitä kunnes löysi esineen ja toi sen hienosti minulle. Aikaa paloi noin 2 min. Hieno homma.
Tottiksessa tein kaavion ja jäävät. Teemana, jos Cara päästää äänenkin niin heti autoon, ja jos on hiljaa niin palkkaan hillitysti ruualla. Ilmottautuminen otettiin kahteen kertaan, koska Cara ensimmäisellä kerralla väärässä mielentilassa, Toisella kerralla korrekti ja pääsin palkkaamaan. Koira autoon odottamaan, kun Nina treenasi ensin. Kun otin Caran kentältä, niin melko heti piippaus. Koira autoon tuumimaan , ja toisella yrityksellä sieltä tuli tosi hiljainen otus. Kaavio oli hyvä, koiran mielentila oikea. Jäävissä istuminen hyvä, ekalla ei mennyt maahan. Ninan mielestä käskyni tuli väärällä sävyllä, ja Cara ei reagoinut siihen, mutta seisominen oli napakka. Parasta oli, että Cara oli hiljaa.
Viikonlopun kisoissa minun täytyy muistaa kiittää koiraa hillitysti, sanoa käskyt samalla rytmillä kuin treeneissä ja olla jännittämättä. Jjännitän aina PK-kisoissa tottista ja maastoa. Maastoa, koska pelkään eksyväni metsään, vaikka mukana Sporttracker, kompassi ja vielä katson auringon sijainnin lähtiessäni metsään. Tottista sen takia, että niin toivon onnistuvani Caran kanssa.
PK-kisoissa minä olen ehdottomasti se heikoin lenkki. Voi Cara parka, joka joutuu raahaa tällaista jännittäjää perässään koko kisapäivän ajan.
Omassa hallissa kisat, niin oma valmistautuminen olematonta. Liian myöhään paikalle, kavereiden kanssa jutustelua ja löysää oleilua. Ai juu, ne kisat. Caran kanssa starttaaminen haasteelliselle hyppyradalle hällä väliä asenteella ja vielä jättää ne vähäisetkin ohjaukset tekemättä, niin tietäähän mitä siitä seuraa. Cara teki ihan oman toteutuksen radasta! Lähtö ja maali taisi olla meillä yhteinen. Ei voi kuin katsoa peiliin.
Varsinaisella agiradalla olin jo vähän enemmän kartalla, mutta tyhmiä virheitä, kun en vaan keskittynyt tarpeeksi.
Ennen joukkuerataa kennelpoika onneksi ärsytti minua sen verran, että edes asenne oli kohdillaan radalle mentäessä. Tuloksena 5, keinulta kielto, joukkuesijoitus 4. Ei huono sijoitus, kun ammattilaisten joukkueet olivat sijoilla 1 ja 2.
Tulevaisuudessa oman seuran kisoihin täytyy rakentaa ihan oma valmistautumiskaava, että pystyn keskittymään suorituksiin kunnolla.
Kaivan vielä jostain ne rata videot ihan vaan opetustarkoituksessa ja itselle muistutukseksi.
Tulevana viikonloppuna on kauden viimeiset jalkikisat.
Tavoitteena on, että Cara on hiljaa tottiksessa.
Sitä on nyt treenattu. Parhaaksi pakotteeksi on tullut, se että tekeminen loppuu siihen paikkaan, kun ääntä kuuluu ja koira autoon hetkeksi.
Eilen kävin tekemässä tottiskaavion palkatta ja koemaisesti. Kerran jouduin puuttumaan ääntelyyn kaavion aikana.
Tänään Ninan kanssa treenaamassa esineruutua ja tottista Haunisissa. Nina ystävällisesti teki Caralle ruudun, jossa kolme esinettä. Taisi olla Caran paras esineruutu ikinä.:) Koira lähti sinne mihin lähetin, teki töitä kunnes löysi esineen ja toi sen hienosti minulle. Aikaa paloi noin 2 min. Hieno homma.
Tottiksessa tein kaavion ja jäävät. Teemana, jos Cara päästää äänenkin niin heti autoon, ja jos on hiljaa niin palkkaan hillitysti ruualla. Ilmottautuminen otettiin kahteen kertaan, koska Cara ensimmäisellä kerralla väärässä mielentilassa, Toisella kerralla korrekti ja pääsin palkkaamaan. Koira autoon odottamaan, kun Nina treenasi ensin. Kun otin Caran kentältä, niin melko heti piippaus. Koira autoon tuumimaan , ja toisella yrityksellä sieltä tuli tosi hiljainen otus. Kaavio oli hyvä, koiran mielentila oikea. Jäävissä istuminen hyvä, ekalla ei mennyt maahan. Ninan mielestä käskyni tuli väärällä sävyllä, ja Cara ei reagoinut siihen, mutta seisominen oli napakka. Parasta oli, että Cara oli hiljaa.
Viikonlopun kisoissa minun täytyy muistaa kiittää koiraa hillitysti, sanoa käskyt samalla rytmillä kuin treeneissä ja olla jännittämättä. Jjännitän aina PK-kisoissa tottista ja maastoa. Maastoa, koska pelkään eksyväni metsään, vaikka mukana Sporttracker, kompassi ja vielä katson auringon sijainnin lähtiessäni metsään. Tottista sen takia, että niin toivon onnistuvani Caran kanssa.
PK-kisoissa minä olen ehdottomasti se heikoin lenkki. Voi Cara parka, joka joutuu raahaa tällaista jännittäjää perässään koko kisapäivän ajan.
maanantai 26. elokuuta 2013
Lapuan lakeuksilla kisoissa.
Täällä taas, nimittäin palkintopallilla!
Riikka houkutteli mukaansa Lapuan 20v juhlakisoihin, lauantaina lajina JK3 ja sunnuntaina haku 1-3. Selvä se sitten oli, matkaan lähdettiin. Jo menomatkalla minua alkoi jännittää ihan kamalasti, edeltävä yönä en saanut kunnolla nukuttua vaan pelkäsin ja pohdin kaikkia mahdollisisa kauhukuvia, mitä kisapäivän aikana saattaa tapahtua. Ei todellakaan paras mahdollinen asenne kisoihin.
Jälkikisoihin oli ilmoittautunut 13 ja maastoon pääsi 10 parasta tottiskarsinnan perusteella. Saimme numeron 10 eli olimme ensimmäinen suorittava pari.
Minua jännitti niin, että oksennus meinasi tulla ja Cara nosti kierroksia sitä enenmmän, mitä hermostuneempi olin. Great!
Seuraamisessa Cara piippasi koko ajan, seuraamisen paikka oli hyvä ja kontakti pysyi. Tuloksena taisi olla hyvä. Jäävissä en vaatinut lähtökontaktia ja Cara jäi seisomaan istumisen sijaan, maahanmeno ok ja seisomisessa oli ottanut muutaman askeleen. Seisomisen luoksetulossa koira tuli suoraan sivulle, vaikkei sitä ole koskaan sille opetettukaan. Voi nolo, tuoksena tyydyttävä. Tasamaanoudossa tulos hyvä, samoin estenouto ja A-este nouto. Tuomari huomautti, että sanon vaan yhden käskyn estenoudoilla, olisi pitänyt sanoa kaksi. Koskaan aikaisemmin, ei siitä ole huomautettu. Eteenmeno oli hieno, Cara eteni suoraan ja meni ensimmäisellä käskyllä heti maahan. Minä tampio otin muutaman askeleen koiran perään, ja siksi tulos hyvä. Paikallaolossa Cara oli rauhallinen, tulos erinoimainen. Lopputulos 81 pistettä. tuo piippaaminen on saatava loppumaan!
Jälkimetsään päästiin joskus klo 13:00 aikoihin ja lämpötila oli mukavat 22 astetta. Janalta Cara lähti tarmokkaasti, jo 10metristä erkani jäljelle, mutta oli sen näköinen, ettei jälki ollut oikea. Onneksi pysyin janalla, koska Cara palasi takaisin ja lähti janaa eteenpäin, löysi oikean jäljen tarksti oikean suunnan ja lähti heti oikeaan suuntaan. Janalta menetimme 5 pistettä. Tuomarin mielestä koira olisi saanut olla varmempi. Parempi näin, että on tarkka kuin että hutasee suoraan takajäljelle. Cara jäljesti kuin juna, ja nosti halonkokoiset kepit hienosti. 1/3 jäljestä oli suopursuviidakkoa, jossa näin vain koiran heiluvan hännän. Viides keppi oli kaukana metsässä ja lähestyimme tien reunaa. Kuulin jo keppien vastaanottajan vauvan itkun ja ajattelin jäljen loppuvan hienosti siihen. Cara kääntyikin tiukasti takaisin mestään, ja minä kutsuin jo koiraa takaisin. Cara vaan sitkeästi lähti takaisin mestään, ja teimme siellä pienen kierroksen ja nostimme kuudennen kepin. Jäljen pituus 1400 metriä ja aikaa kului 25min. Aika haipakkaa olimme metsässä menneet.
Jälkeenpäin kuulin, että muutama ohjaaja oli mennyt viimeisen piikin jekkuun ja ei ollut antanut koiran enää lähteä takaisin metsään. Onneksi Cara oli päättäväinen ja minä ymmärsin luottaa koiraani. :)
Vielä oli edessä meille niin haasteellinen esineruutu. Ajoimme esineruutupaikalle.Onneksi vieressä oli pieni lampi, jossa voin vielä uittaa koiran. Esineruutu oli kumpuilevassa maastossa, joka oli kaikille koirille haasteellinen. Cara toi vas. takakulmasta esineen ensimmäisesnä , ja seuraavalla lähetyksellä keskeltä ruutua. Lopun aikaa yritin lähettää koiraa oikeaan takakulmaan, johon koiran oli tosi vaikea irrota. lopulta se meni siinne, ja toi kolmannen esineen. Ainoastaan kaksi koiraa 11:sta nosti kaikki kolme esinettä.
Sitten vaan odoteltiin tuloksia. Caralle taas ykksötulos yhteispisteet 274. Treenikaverimme Eijakin sai ykköstuloksen. Olemme varmasti tehneet jotain oikein treeneissä, kun molemmat onnistuivat.
Eniten taas harmittaa tuo tottis. Se on kisassa se osuus, missä minä pystyn eniten vaikuttamaan koiran suoritukseen. Jännittämiseltäni en pystyy selkeään suoritukseen, ja Cara käyttää tilanteen hyväkseen. Mua viedään kentällä kuin pässiä narussa! Tähän asiaan täytyy tehdä selkeä suunnitelma, ja lähteä korjaamaan tilannetta. Nokka kohti uusia haasteita.
Lapuan kisoissa Minna Vainionpää ahkeroi kameran kanssa koko viikonlopun, kiitos hänelle kuvista.
torstai 22. elokuuta 2013
Kisoihin valmistautumista
Viikonlopun jälkikisat ahdistavat sen verran, että on pakko treenata ahkerasti.
tiistaina Eijan kanssa peltojälkeä ja esineruutua treenaamassa ja keskiviikkona Tanjan, Eijan ja Ninan kanssa tottista treenamassa Haunisissa.
Eija oli jo ennen aurinkon nousua käynyt tallomassa meille noin 500m pitkän peltojäljen kolmella kepillä. Cara lähti sujuvasti takajäljelle, ja pellonreunassa oli hieman ihmeissään. Kysyessäni, että mitäs nyt?, Otus kääntyi ympäri ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Itse jäljestys sujui hyvin, mitä nyt myyrien pesäreiät hiukan haittasivat jäljestystä. Kaikki kolme minikeppiä löytyivät. Hyvät treenit.
Esineruudusta olin erityisen tyytyväinen. Nyt Caran työskentely näytti siltä,, miltä sen haluan näyttävän. Kolme suoraa pistoa ruutuun, ja kolme esinettä. JES! En tiedä auttoiko asiaa, kun Cara näki meidän tallovan ruudussa, ja Lukan hakevan esineet. Anyway hieno suoritus Caralta.
Keskiviikkona Haunisissa koko tottiskaavio läpi palasissa. Cara sai aloittaa paikallaololla. Se olikin haasteellista, koska Kita sai tehdä ensin ja Tanja palkkasi Kitaa pallolla .Se oli Caran mielestä jo vähän liikaa. Kaksi kertaa Cara nousi istumaan. Paikallaolon oikeaa mielentilaa siis treenattava. Seuraamisen paikka parantunut, ja mikä tärkentä Car yrittää itse pitää huolta oikeasta paikasta. Jäävät ihan jees, maahanmeno hitaampi kuin normaalisti. Tätä täytyy jatkossa hinkuttaa, ja palkata maahanmenon nopeudesta.
Nyt sitten vain toivotaan, että kisoissa teemme oman osaamistasomme mukaisen suorituksen, enkä minä pilaa koiran suoritusta.
tiistaina Eijan kanssa peltojälkeä ja esineruutua treenaamassa ja keskiviikkona Tanjan, Eijan ja Ninan kanssa tottista treenamassa Haunisissa.
Eija oli jo ennen aurinkon nousua käynyt tallomassa meille noin 500m pitkän peltojäljen kolmella kepillä. Cara lähti sujuvasti takajäljelle, ja pellonreunassa oli hieman ihmeissään. Kysyessäni, että mitäs nyt?, Otus kääntyi ympäri ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Itse jäljestys sujui hyvin, mitä nyt myyrien pesäreiät hiukan haittasivat jäljestystä. Kaikki kolme minikeppiä löytyivät. Hyvät treenit.
Esineruudusta olin erityisen tyytyväinen. Nyt Caran työskentely näytti siltä,, miltä sen haluan näyttävän. Kolme suoraa pistoa ruutuun, ja kolme esinettä. JES! En tiedä auttoiko asiaa, kun Cara näki meidän tallovan ruudussa, ja Lukan hakevan esineet. Anyway hieno suoritus Caralta.
Keskiviikkona Haunisissa koko tottiskaavio läpi palasissa. Cara sai aloittaa paikallaololla. Se olikin haasteellista, koska Kita sai tehdä ensin ja Tanja palkkasi Kitaa pallolla .Se oli Caran mielestä jo vähän liikaa. Kaksi kertaa Cara nousi istumaan. Paikallaolon oikeaa mielentilaa siis treenattava. Seuraamisen paikka parantunut, ja mikä tärkentä Car yrittää itse pitää huolta oikeasta paikasta. Jäävät ihan jees, maahanmeno hitaampi kuin normaalisti. Tätä täytyy jatkossa hinkuttaa, ja palkata maahanmenon nopeudesta.
Nyt sitten vain toivotaan, että kisoissa teemme oman osaamistasomme mukaisen suorituksen, enkä minä pilaa koiran suoritusta.
maanantai 19. elokuuta 2013
Jälkitreeniä ja vähän agia
Lomalla on hyvää aikaa treenailla Caran kanssa.
Viime tiistaina omatoimi treenit Haunissa. Tein koko kaavion runsaalla palkkauksella. Seuraamisen paikka on mielestäni parantunut. Otus ei enää edistä seuratessaan vaan huolehtii itse oikeasta paikasta. Jäävät ovat napakat. Noudoissa tulevaisuuden taovitteena on saada kapulan vähäinenkin pureskelu loppumaan eli paine pois noudoista. Eteenmeno on herran hallussa. Välillä Cara menee hienosti maahan ja välillä en saa otusta maahan, vaikka huudan kuinka lujaa. Toivottavasti kisoissa menee maahan.
Viime torstaina Kärryisissä jälkitreeneissä. Soile talloi Caralle jäljen, joss piikkejä, alustan vaihtoja ja mustikan poimijoita.
Jana oli kuivalla kankaalla. Cara kaarsi sujuvasti jo heti jana alusta oikeaan suuntaan.Jäljen alussa Cara tarkisti löytyiskö ruokaa jäljeltä, ei löytynyt eikä löytynyt ensimmäistä keppiäkään. Sen jälkeen jäljestys sujui mallikkasti, kunnes Cara törmasi mustikan poimijoiden jälkiin. Sen jälkeen jäljestys muuttui epävarmaksi ja viitos keppi jäi nostamatta. Cara teki taas hienosti töitä, ja ratkaisi itsenäisesti jäljen haasteet.
Esinruutua treenattiin kolmella vierekkäisellä kaistaleella, joista haasteellisin sijaitsi nousevalla kalliolla. Ensimäisella kaistaleella oli yksi takaesine ja yksi keskiesine. Ne nousivat hienosti. Kalliolla esine oli takana. Caralla oli selviä vaikeuksia hakea esinettä takarajalta, joka oli piilossa. Hyvää oli se, ettei poistunut ruudusta ennen kuin oli löytänyt esineen. Ehkä vaadin liian täydellistä suoritusta Caralta, ja niin aiheutan koiralle painetta.
Sunnuntaina oli agi-kisojen vuoro, olin Helsingissä agi-kisoissa. Tuomarina oli Allan Matsson. Ei tarvitse hänen radoilleen mennä ellei ole ihan pakko. Radat sopivat koirille, jotka pysyvät ohjaajan lähellä, kääntyvät pienesti eivätkä tee pitkiä loikkia. Kahdella agi-radalla tulos hylly. Toisen radan hylly harmitti, koska Cara kaarsi viimeisen esteen taakse hypäten sen väärään suuntaan., siihen asti tehtiin 0-rataa. Hyppyradan profiili oli niin jostain, että oli aika vihainen lähtiessäni radalle. Koko radan pidin koiraa nenästä kiinni, estin menemästä mihinkään. Tuloksen 0-rata ja sijoitus 2. Ei mitään hienoa ohjausta vaan lähinnä epätoivoista tilanteista pelastautumista.
Tänään oli vuorossa jälkitreenit. Talloin Caralle jäljen Tuulissuon metsään, 600 metriä pitkä kuudella kepillä. Jäljellä polkujen ja tein ylitys, kaksi piikkiä ja kulmia. Aikaisemmin polut ovat olleet haasteellisia Caralle, mutta nyt polut eivät vieneet koiraa. Tien ylityksen tein niin etten mennyt suoraan tien yli vaan kuljin vähän matkaa tien reunaa ja sitten ylitys. Hienosti Cara ratkaisi tämänkin haasteen. Yksi keppi jäi, kun haasteellisen tien ylityksen jälkeen otus herpaantui ja jätti kepin ilmaisematta. Hienosti Cara taas teki töitä. :) On vaan hassua, ettei kahden tunnin kuluttua enää itse muista ollenkaan, miten on jäljen tallonut.
Viime tiistaina omatoimi treenit Haunissa. Tein koko kaavion runsaalla palkkauksella. Seuraamisen paikka on mielestäni parantunut. Otus ei enää edistä seuratessaan vaan huolehtii itse oikeasta paikasta. Jäävät ovat napakat. Noudoissa tulevaisuuden taovitteena on saada kapulan vähäinenkin pureskelu loppumaan eli paine pois noudoista. Eteenmeno on herran hallussa. Välillä Cara menee hienosti maahan ja välillä en saa otusta maahan, vaikka huudan kuinka lujaa. Toivottavasti kisoissa menee maahan.
Viime torstaina Kärryisissä jälkitreeneissä. Soile talloi Caralle jäljen, joss piikkejä, alustan vaihtoja ja mustikan poimijoita.
Jana oli kuivalla kankaalla. Cara kaarsi sujuvasti jo heti jana alusta oikeaan suuntaan.Jäljen alussa Cara tarkisti löytyiskö ruokaa jäljeltä, ei löytynyt eikä löytynyt ensimmäistä keppiäkään. Sen jälkeen jäljestys sujui mallikkasti, kunnes Cara törmasi mustikan poimijoiden jälkiin. Sen jälkeen jäljestys muuttui epävarmaksi ja viitos keppi jäi nostamatta. Cara teki taas hienosti töitä, ja ratkaisi itsenäisesti jäljen haasteet.
Esinruutua treenattiin kolmella vierekkäisellä kaistaleella, joista haasteellisin sijaitsi nousevalla kalliolla. Ensimäisella kaistaleella oli yksi takaesine ja yksi keskiesine. Ne nousivat hienosti. Kalliolla esine oli takana. Caralla oli selviä vaikeuksia hakea esinettä takarajalta, joka oli piilossa. Hyvää oli se, ettei poistunut ruudusta ennen kuin oli löytänyt esineen. Ehkä vaadin liian täydellistä suoritusta Caralta, ja niin aiheutan koiralle painetta.
Sunnuntaina oli agi-kisojen vuoro, olin Helsingissä agi-kisoissa. Tuomarina oli Allan Matsson. Ei tarvitse hänen radoilleen mennä ellei ole ihan pakko. Radat sopivat koirille, jotka pysyvät ohjaajan lähellä, kääntyvät pienesti eivätkä tee pitkiä loikkia. Kahdella agi-radalla tulos hylly. Toisen radan hylly harmitti, koska Cara kaarsi viimeisen esteen taakse hypäten sen väärään suuntaan., siihen asti tehtiin 0-rataa. Hyppyradan profiili oli niin jostain, että oli aika vihainen lähtiessäni radalle. Koko radan pidin koiraa nenästä kiinni, estin menemästä mihinkään. Tuloksen 0-rata ja sijoitus 2. Ei mitään hienoa ohjausta vaan lähinnä epätoivoista tilanteista pelastautumista.
Tänään oli vuorossa jälkitreenit. Talloin Caralle jäljen Tuulissuon metsään, 600 metriä pitkä kuudella kepillä. Jäljellä polkujen ja tein ylitys, kaksi piikkiä ja kulmia. Aikaisemmin polut ovat olleet haasteellisia Caralle, mutta nyt polut eivät vieneet koiraa. Tien ylityksen tein niin etten mennyt suoraan tien yli vaan kuljin vähän matkaa tien reunaa ja sitten ylitys. Hienosti Cara ratkaisi tämänkin haasteen. Yksi keppi jäi, kun haasteellisen tien ylityksen jälkeen otus herpaantui ja jätti kepin ilmaisematta. Hienosti Cara taas teki töitä. :) On vaan hassua, ettei kahden tunnin kuluttua enää itse muista ollenkaan, miten on jäljen tallonut.
maanantai 12. elokuuta 2013
PK-korjausliikkeitä
Sunnuntaina jälkeä treenamassa Paimion metsissä, joissa riistan jälkiä ja hajuja riittää. Caralle oli tehty 600m pitkä jälki kolmella kepillä. Jäljellä oli haasteita Caralle; jäljen tekijä oli kävelyt takaisinpäin omia jälkiään, hyppinyt ojien yli jne. Jäljen alussa oli muutama ruokanappula rauhoittamassa Caran vauhtia. Jana oli ihan jees, lähti rauhallisesti, mutta otti hetken tutkittuaan oikean suunnan. JES! Ruokanappulat rauhoittivat Caran jäljestysta, ja hienosti se selvitti jäljentekijän jekut. toisen kepin jälkeen Cara kosahti suoraan perunjätökseen ja tuoreisiin peuran jälkiin, ja ne veivät riistan perään. Nopeasti Cara huomasi, että nyt tuli moka ja sitkeästi haki jäljen uudestaan ja jäljesti viimeiselle kepille. Olen tyytyväinen Caran työmotivaatioon, vaikka hukkaa jäljen, niin siitä huolimatta sitkeästi yrittää hakea sitä uudestaan.Tyytyväinen olen myös keppimotivaation parantumiseen. Cara ei paljon perusta kepeistä, vaan ruokapalkka on se tärkeämpi juttu. En ole enää viettänyt paljon aikaa kepeillä, vaan reippaasti jatketaan matkaa. Tämä näyttää parantaneen keppimotivaatiota.
Täytyy vain tehdä enempi jälkiä riistametsiin tai metsiin, jossa paljon muita kulkijoita.aviimeksi haistetulle esineelle.
Esineruutu on tällä hetkellä suurin haaste. Cara rallaa iloisesti ruudussa, ja törmää esineisiin, jos törmää. Ei oikein taloudellista eikä järkeväkään toimintatapa. Hakuharrastajien neuvojen mukaan tehtiin sunnuntaina kahden esineen haku kahdella hajuhaulla. Se sujui hienosti. Tänään kolme esinettä, joista kaksi takalinjalla eri kulmissa ja kolmas edessä keskellä. Takalinjan esineet haettin yhdella hajuhaulla. Lähetin koiran ensin sinne, mistä viimeinen haju otettiin. Sen esineen Cara toi hienosti. Sen jälkeen lähetys toiselle. No, Cara vaihtaa suuntaa ja juokseen siihen kulmaan, josta edellinen esine nousi. Kyllä belgi on sitten putkiaivo! Kaksi kertaa yritti lähteä toiseen takakulmaan, ja vasta kolmannella suostui lähtemään oikeaan suuntaan. Esine löytyi, kappas vain. Keskiesine löyti, kun Cara palasi takaa eteenpäin. Esineruutua täytyy treenata vielä PALJON, jotta Caran työskentely on sen näköistä kuin haluan.
Tottiksessa on panostettu seuraamisenpaikan korjaamiseen. Olen yrittänyt olla pilkunviilaaja, enkä salli Caran edistävän yhtään. Yksin treenatessa sen valvominen on vähän hankalaa. Onneksi viime kerralla Riikka oli vahtimassa, ja lopulta sanoi sen näyttävän jo seuraamiselta. :)
Tänään olin Haunisissa tokoilemassa, ja tein kaikki liikkeet satunnaisella palkalla. Minusta se ainakin tuntui erilaiselta. Hyppynoudossa minä ääliö tein ensin harjoituksen normaalilta etäisyydeltä ja sitten päätin siirtyä vähän kauemmas. Tampio! Cara kolautti takajalkansa esteeseen, koska arvioi hypyn väärin. Aina sama etäisyys esteestä! Eteenmenossa Cara on edelleen sitä mieltä, että hän tietää, mihin suuntaan pitää mennä. Onneksi lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, että sinne edetään, mihin näytän.
Toisessa setissä otin lyhyttä seuraamista niin, että nostatin Caraa ennen liikettä. Hyvin pysyi oikea seuraamispaikka. JES!
Tähän oli hyvä lopettaa treenit.
Täytyy vain tehdä enempi jälkiä riistametsiin tai metsiin, jossa paljon muita kulkijoita.aviimeksi haistetulle esineelle.
Esineruutu on tällä hetkellä suurin haaste. Cara rallaa iloisesti ruudussa, ja törmää esineisiin, jos törmää. Ei oikein taloudellista eikä järkeväkään toimintatapa. Hakuharrastajien neuvojen mukaan tehtiin sunnuntaina kahden esineen haku kahdella hajuhaulla. Se sujui hienosti. Tänään kolme esinettä, joista kaksi takalinjalla eri kulmissa ja kolmas edessä keskellä. Takalinjan esineet haettin yhdella hajuhaulla. Lähetin koiran ensin sinne, mistä viimeinen haju otettiin. Sen esineen Cara toi hienosti. Sen jälkeen lähetys toiselle. No, Cara vaihtaa suuntaa ja juokseen siihen kulmaan, josta edellinen esine nousi. Kyllä belgi on sitten putkiaivo! Kaksi kertaa yritti lähteä toiseen takakulmaan, ja vasta kolmannella suostui lähtemään oikeaan suuntaan. Esine löytyi, kappas vain. Keskiesine löyti, kun Cara palasi takaa eteenpäin. Esineruutua täytyy treenata vielä PALJON, jotta Caran työskentely on sen näköistä kuin haluan.
Tottiksessa on panostettu seuraamisenpaikan korjaamiseen. Olen yrittänyt olla pilkunviilaaja, enkä salli Caran edistävän yhtään. Yksin treenatessa sen valvominen on vähän hankalaa. Onneksi viime kerralla Riikka oli vahtimassa, ja lopulta sanoi sen näyttävän jo seuraamiselta. :)
Tänään olin Haunisissa tokoilemassa, ja tein kaikki liikkeet satunnaisella palkalla. Minusta se ainakin tuntui erilaiselta. Hyppynoudossa minä ääliö tein ensin harjoituksen normaalilta etäisyydeltä ja sitten päätin siirtyä vähän kauemmas. Tampio! Cara kolautti takajalkansa esteeseen, koska arvioi hypyn väärin. Aina sama etäisyys esteestä! Eteenmenossa Cara on edelleen sitä mieltä, että hän tietää, mihin suuntaan pitää mennä. Onneksi lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, että sinne edetään, mihin näytän.
Toisessa setissä otin lyhyttä seuraamista niin, että nostatin Caraa ennen liikettä. Hyvin pysyi oikea seuraamispaikka. JES!
Tähän oli hyvä lopettaa treenit.
torstai 1. elokuuta 2013
Rento Agipitsi viikonloppu Raumalla
Hääpäivä ja Rauman Agipitsi osuivat sopivasti samalle viikonlopulle. Siispä yhdistettiin retki Raumalle ja agi- kisat samalle viikonlopulle. Molempina päivinä oli kolme starttia, urakkaa siis oli tiedossa.
Kisojen tavoitteena oli, että olisin rento, rauhallinen ja tarkka ohjaaja. Taisin onnistua tavoitteissani, koska tulokset olivat hyvät. Viikonlopun saldona 3 x 0-rata, 1x 5 ja 2 x hyl. Ensimmäisen radan sijoitus 2, ja Cara sai viimeisen sertinsä. On nyt siis varja-Ava, kun en sinne näyttelyyn ole vielä otusta raahannut.
Kennelpoika videoi kaikki radat. 0-radat ja lauantain hyl-rata löytyvät tämän linkin takaa Rauman radat . Tallentaminen tökki jotenkin, ja sen takia videot näyttävät kummallisilta.
Ensimmäisellä radalla en pysäyttänyt Caraa kontakteilla, joten seuraavalla agilityradalla päätin pysäyttää Caran selkeästi kontakteille. Hyvin otus pysähtyikin, ja vapautui vasta käskystäni. Kontakteilla pysättäminen näkyi sijoituksessa. Sijoitus 4.
Lauantain hyppyradan hylly ja sunnuntain hyppyradan 5-virhe tulivat samanlaisesta kohtaa. Kovaa vauhtia 90asteen kulmassa oleville kepeille. Hyllyradalla tultiin pituus-esteeltä kepeille ja toisella radalla muurin takaa. Jarrutuksesta huolimatta Cara ei saa itseään taivutettua , vaan menee kaksi keppiä yhdellä kertaa. Tätä täytyy siis treenata, ja keksiä, miten sellaisissa kuvioissa voin auttaa koiraa taipumaan riittävästi.
Kuusi rataa viikonlopun aikana oli haastavaa molemmille sekä koiralle että minulle. Cara näyttää nostavan kierroksia sen mukaan, miten väsynyt se on. Sunnuntain viidennen radan jälkeen se kävi kiinni käteeni ja kuudennella radalla keitti kiinni ja ampui viiden esteen takaa suoraan putkeen eikä tullut mukaan ohjaukseen.
Itsestäni olen ylpeä, että jaksoin niinkin hyvin siinä helteessä. Jatkuvasti piti juoda, olla varjossa väliajat ja syödä säännöllisesti.
Ehdimme myös retkeillä Raumalla ennen ja jälkeen kisojen. Kaunis kesäkaupunki, jossa meri ja merenkäynti ovat vahvasti läsnä.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Korjaussarjoja
Pk-kisojen jälkeen olen tehnyt Caran korjaussarja suunnitelman.
1. Oikean mielentilan vahvistaminen kaikkiin osa-alueisiin
2. Tottiksessa seuraamispaikan korjaus takaisin oikeaan paikkaan
3. Esineruutuun enenmmän ajattelua ja vähemmän kaahausta
3. Jäljen alkuun rauhaa ja huolellisuutta
Tottiksessa seuraamisen oikeaa paikkaa korjattu muuttamalla palkkaaminen selkeästi koiran takaa tulevaksi, ja selkeä kriteeri oikealle paikalle. Oikea kriteeri on, että Caran lapa pitää kevyesti koskettaa polveani -> silloin otus on oikeassa paikassa.
Tätä on nyt harjoiteltu, ensin Tanjan valvovan silmän alla ja sen jälkeen itsekseni kotona ja Haunisissa. Tänään treenatessani seuraaminen tuntui jo paljon paremmalta. Täytyy vielä saada appari, joka voi olla valvova silmäpari.
Kyllä se siitä taas palautuu hyväksi seuraamiseksi.
Esineruudussa Cara kaahaa pitkin poikin ruutua ja törmää sattumalta esineisiin. Tanjan kanssa treeneissä otus kaahasi pitkin ruutua aivan väärässä milentilassa. Seuraavan kerran tein ensin liinan kanssa hajuhaun ja sen jälkeen Cara sai hakea takalijalta esineen. Loput kaksi esinettä löytyivät nopeasti. Tänään Eijan kanssa treenatessani kaahausta oli taas ilmassa, mutta Cara löysi esineet paremmin. Ehkä Caran tapa työskennellä esineruudussa on jotain suorien pistojen ja ruudussa rälläämisen väliltä. Eijan mielestä tärkeintä on, että koira tuo ne esineet sallitussa ajassa.
Olen tehnyt yhden jäljen kisojen jälkeen. tai siis Terhi teki Caralle jäljen. Jälki oli ehkä noin 400m pitkä, jossa muutama piikki ja kulma. Jäljen alussa satunnaisesti ruokaa, siis muutama nappula. Ruoka selkeästi rauhoitti Caran jäljestystä. Alun kaahaaminen jäi pois, ja Cara teki töitä rauhallisesti ja tarkasti. Yhden kepin tilalla oli Caran oma lelu, mutta ei se siitä oikein innostunut. No, ei Cara kepeistäkään innostu, taitaa tällä hetkellä eniten innostua palkkana olevasta ruuasta.
Koirjaussarja näyttää nyt toimivalta, ja sen parissa jatketaan seuraaviin PK-koitoksiin saakka, jonka jälkeen on vuorossa toisenlaiset haasteet.
Olemme jo muutaman kerran eksyneet agilityhallille treenaamaan. Olemme käyneet harjoittelemassa 0-ratoja. Rakennan radan, jossa noin 15 - 20 estettä ja ainoana tavoitteena on tehdä rata ensimmäisellä yrityksellä 0-ratana. Ensimmäisellä kerralla olin armollinen itselleni ja jaoin radan kahteen 7 esteen settiin. Tein ensin 7 ensimmäistä estettä virheettä ja sen jälkeen loput virheettä. Lopuksi yhdistin setit ja tein kaikki 0-ratana. Olin tyytyväinen itseeni, kun sain radan näin onnistumaan. Oli tuskallista huomata, että tauko ja kuukauden liikuntakielto näkyivät omassa liikkumisessa. Caralla ei tietenkään ollut mitään ongelmaa.
Vaikka vakuutin, että saan Caran oppimaan tunnarin niin ei se sitä ole oppinut. Suurin syy taitaa olla, etten ole sitä koiran kanssa harjoitellutkaan. Aktiivisesti unohdan asian, treenaan mukavampia asioita.
1. Oikean mielentilan vahvistaminen kaikkiin osa-alueisiin
2. Tottiksessa seuraamispaikan korjaus takaisin oikeaan paikkaan
3. Esineruutuun enenmmän ajattelua ja vähemmän kaahausta
3. Jäljen alkuun rauhaa ja huolellisuutta
Tottiksessa seuraamisen oikeaa paikkaa korjattu muuttamalla palkkaaminen selkeästi koiran takaa tulevaksi, ja selkeä kriteeri oikealle paikalle. Oikea kriteeri on, että Caran lapa pitää kevyesti koskettaa polveani -> silloin otus on oikeassa paikassa.
Tätä on nyt harjoiteltu, ensin Tanjan valvovan silmän alla ja sen jälkeen itsekseni kotona ja Haunisissa. Tänään treenatessani seuraaminen tuntui jo paljon paremmalta. Täytyy vielä saada appari, joka voi olla valvova silmäpari.
Kyllä se siitä taas palautuu hyväksi seuraamiseksi.
Esineruudussa Cara kaahaa pitkin poikin ruutua ja törmää sattumalta esineisiin. Tanjan kanssa treeneissä otus kaahasi pitkin ruutua aivan väärässä milentilassa. Seuraavan kerran tein ensin liinan kanssa hajuhaun ja sen jälkeen Cara sai hakea takalijalta esineen. Loput kaksi esinettä löytyivät nopeasti. Tänään Eijan kanssa treenatessani kaahausta oli taas ilmassa, mutta Cara löysi esineet paremmin. Ehkä Caran tapa työskennellä esineruudussa on jotain suorien pistojen ja ruudussa rälläämisen väliltä. Eijan mielestä tärkeintä on, että koira tuo ne esineet sallitussa ajassa.
Olen tehnyt yhden jäljen kisojen jälkeen. tai siis Terhi teki Caralle jäljen. Jälki oli ehkä noin 400m pitkä, jossa muutama piikki ja kulma. Jäljen alussa satunnaisesti ruokaa, siis muutama nappula. Ruoka selkeästi rauhoitti Caran jäljestystä. Alun kaahaaminen jäi pois, ja Cara teki töitä rauhallisesti ja tarkasti. Yhden kepin tilalla oli Caran oma lelu, mutta ei se siitä oikein innostunut. No, ei Cara kepeistäkään innostu, taitaa tällä hetkellä eniten innostua palkkana olevasta ruuasta.
Koirjaussarja näyttää nyt toimivalta, ja sen parissa jatketaan seuraaviin PK-koitoksiin saakka, jonka jälkeen on vuorossa toisenlaiset haasteet.
Olemme jo muutaman kerran eksyneet agilityhallille treenaamaan. Olemme käyneet harjoittelemassa 0-ratoja. Rakennan radan, jossa noin 15 - 20 estettä ja ainoana tavoitteena on tehdä rata ensimmäisellä yrityksellä 0-ratana. Ensimmäisellä kerralla olin armollinen itselleni ja jaoin radan kahteen 7 esteen settiin. Tein ensin 7 ensimmäistä estettä virheettä ja sen jälkeen loput virheettä. Lopuksi yhdistin setit ja tein kaikki 0-ratana. Olin tyytyväinen itseeni, kun sain radan näin onnistumaan. Oli tuskallista huomata, että tauko ja kuukauden liikuntakielto näkyivät omassa liikkumisessa. Caralla ei tietenkään ollut mitään ongelmaa.
Vaikka vakuutin, että saan Caran oppimaan tunnarin niin ei se sitä ole oppinut. Suurin syy taitaa olla, etten ole sitä koiran kanssa harjoitellutkaan. Aktiivisesti unohdan asian, treenaan mukavampia asioita.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Hei me onnistuttiin!
Kisat alkoivat maasto- osuudella. Jälkimaastot olivat Paimion risukoissa, joissa peuroja riittää. Lämpötila oli jo lähes + 20, kun sukelsimme metsään. Jana oli ok, Cara valkkasi taas takajäljen. Koira ohjaus toiseen suuntaan ja menoksi. Ensimmäinen keppi oli jo 50metrissä. Matka jatkui hetken suoraan ja sitten Cara hukkasi jäljen. Mietin jo, että tässä tämä nyt oli. Lähdin kulkemaan suurta ympyrää, jos vaikka jälki löytyisi uudestaan. Riistan hajut selvästi haittasivat Caran työskentelyä, kun se haki jälkeä. Olin hiljaa ja annoin koiran tehdä itsenäisesti työtä. Yhtä äkkiä Cara pisti nenän maahan ja ilmaisi kepin JES!! Sen jälkeen jäljestys oli Caralle helppoa ja selvää. Kaikki kuusi keppiä nousivat.Jälki oli lähes 2 km pitkä ja metsässä oli tuhannen kuuma. Tiesin, että ajan kanssa tulisi kiire. Nopeasti autolle ja tietä takaisin keppien luovutukseen. Ehdimme ajoissa!! Maastopisteitä koossa 165.
Takaisin kentälle tottisvuoroa odottamaan. Onneksi ehdin käydä uittamassa Caran ennen vuoroamme.
Tottis oli huonoin ikinä! Cara edisti seuraamisessa, mitä se ole koskaan aikaisemmin tehnyt, Irroitti kapulasta vasta toisella käskyllä, jäävissä ei mennyt istumaan. Eteenmenossa ei kuunnellutkaan käskyä ja paikallaolossa oli aluksi ryöminyt vähän eteenpäin. Tuomarina oli IPO-tuomari, joka arvostelussaan huomio puutteemme totuudenmukaisesti. Tottiksemme pelasti Caran työskentelyasenne. Tottiksesta pisteitä 80.
Viimeisenä oli vuorossa esineruutu, joka oli meille myös haasteellinen. Aluksi Cara teki kunniajuoksun ruudussa, jonka jälkeen alkoi risteilemällä hakea esineitä. Ensimmäinen löytyi heti, mutta kakkosta otus haki aika kauan ja kolmas löytyi vasta viimeisellä minuutilla. Luovutukset olivat asiallisia. Esineruudusta pisteitä 27.
Tämän jälkeen sitten odotettiin, odotettiin ja odotettiin. En ymmärrä PK-pistelaskusta mitään, mutta ajattelin meidän nyt ainakin koulutustunnuksen saavan. Yllätys oli melkoinen, kun selvisi, että saimme Caran kanssa JK3, 1-tulos,1. sij ja Piirimestaruus. :)
Olen tyytyväinen Caran työmotivaatioon. Hellettä riitti, mutta siitä huolimatta otus teki töitä koko sydämellään. Pienestä treenimäärästä huolimatta, ehkä olen osannut treenata oikeita asioita. Jäljellä on ollut pienen pieniä keppejä, niin kisoissa halkojen ilmaiseminen on helppoa. Olen tehnyt haasteellisia jälkiä, joissa Cara on hukannut jäljen ja joutunut sen nostamaan uudestaan.
Tottista täytyy panostaa ja korjata puutteet. Selvää harjoituksen puutetta. Esineruudussa treenataan taas suoria pistoja siihen suuntaan, mihin koiran lähetän.
Onneksi seuraaviin jälkikisoihin on aikaan.
Seuraavaksi siirrymme projetiin " tunnari kuntoon"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)