Caran äkillinen ja liian aikanen poismeno sai pohtimaan tätä koiraharrastamisen raadollisuutta.
Saadessaan pennun kotiin alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta, mitä alkaa harrastamaan otuksen kanssa, mille kurssille osallistut jne..
Aloitat koirasi kouluttamisen niillä taidoilla, joita sinulla sillä hetkellä on. Jos olet onnekas, ympärilläsi on ystäviä, jotka auttavat sinua eteenpäin, kun omat taitosi eivät riitä. Omat taitosi kehittyvät ja koirasi kehittyy. Teille löytyy yhteinen sävel, menette samaan kuplaan ja tekemisessänne on yhteinen rytmi. Koiraharrastusta parhaimmillaan. Sinulla on vielä unelmia ja haaveita tulevaisuuden varalle. Yhtäkkiä kaikki on ohi. ei enää yhteisiä hetkiä, jäljellä on vain tyhjä paikka. Muistot jäivät ja ne kantavat tässä surussa.
Ehdimme Caran kanssa kokea paljon yhdessä. Iloisia onnistumisia pk-maailmassa ja agilityssa. Sain seista palkintopallilla koirani kanssa. Parasta kuitenkin oli yhteinen matka kohti onnistumisia. Kymmenet tunnit metsässä, tottiskentällä ja agilitytreeneissä opettivat minulle enemmän kuin nuo onnistumisen hetket. Koiran kanssa harrastamien opettaa yhtä paljon sinut tuntemaan itseäsi kuin tuntemaan koiraasi. Opit, miten käyttäydyt kun jännität, turhaudut, olet iloinen tai hermostut. Koirasi reagoi käyttäytymiseesi sille luonteenomaisella tavalla. Cara yritti sitä enemmän, mitä enemmän jännitin tai hermostuin.
Cara oli koira, joka teki kaiken täysillä. Oli aina valmis oppimaan ja yrittämään, mitä ikinä siltä halusinkin.
Agility taisi olla Caran ykköslaji. Aluksi kanssani, mutta liekkeihin koira syttyi kun sai Jampan
ohjaajakseen. Heillä oli heti yhteinen sävel, toimivat kuin vanha aviopari.
Jokainen koira opettaa ohjaajalleen. Cara opetti nauttimaan hetkestä, elämään täysillä, nauttimaan matkasta ja iloitsemaan onnistumisista. Toivottavasti muistan tämän.
Tämä blogi loppuu nyt virallisesti, koska sen keskeiset otukset ovat poissa. Cara ja pojista on jäljellä vain Tempo, joka viettää reippaan vanhuskoiran elämää. Uusi blogi uudella nimellä osoitteessa sporttikoira.blogspot.com
Leikki jatkukoon
lauantai 12. syyskuuta 2015
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
PK-kisakausi ei mennyt niin kuin haaveilin
Pitäisi kai vähitellen oppia, ettei koiraurheilussa kannata paljonkaan suunnitella tulevaa tai ainakaan asettaa suuria tavoitteita.
Tällä kaudella piti Caran kanssa hakea se viimeinen ykköstulos jälkikisoisa ja siirtyä harrastamaan hakua. Ensin alkukaudesta koira teloi jalkansa emmekä päässeet kisoihin. Ensimmäiset kisat elokuun lopussa, jossa koira tekee elämänsä huonoimman tottiksen ikinä. Teki kaikki mahdolliset liikevirheet, mitä ei edes ole sille opetettu, mielentila oli josain ihan muualla ja keskittymisestä ei ollut tietoakaan.
Koira, joka ei tee virheitä treeneissä, pistää kioissa tekemisen ihan läskiksi. Seuraavissa ksioissa tottis oli hiukan parempaa, mutta vieläkin säälittävän näköistä. Jopa tuomari kysyi, että mitä sille teidän hyvälle tottikselle on tapahtunut. Kumpa tietäisinkin. Eniten harmittaa, että paikallaolo on mennyt läskiksi. Cara vaan nousee ylös joutessaan ja lähtee hiipimään perääni. Revi siitä sitten!
Työstettävää siis riittää tulevaksi talvikaudeksi.
Olen onnistunut paineistamaan Caran jäljestyksen niin, ettei koira pysty toimimaan. Kun kerran kiskon treeneissä koiran pois jäljeltä, kun muka itse paremmin tiedän, missä jälki menee. Caran kohdalla sitä sitten paikkaillaan pitkään.
Taisin kosahtaa omaan ansaani. Odotin NIIN hyvää tulosta, enkä osannut ottaa riittävän rennosti. Viime vuoden jälkikausi meni loistavasti ja itsestään selvästi odotin seuraavan kauden olevan yhtä hyvä. Ei se vaan niin mene. Periksi en anna, vaan nöyrästi kohti uusia haasteita.
Becky on sairastanut viimeisen kuukauden, eikä otus meinaa millään tulla kuntoon. Ensin paha oksennustauti, sitten lievä haimatulehdus, jonka lääkitys aiheutti pahan gastriitin. Jälkitautina pitkään jatkunut ripuli, joka ei nyt meinaa mennä millään ohi. Becky yrittää olla reipas itsensä, mutta ei pieni jaksa paljonkaan touhuta. Alkuviikosta mennään uudestaan eläinlääkäriin ihmettelemään, että miten koiran suoliston saisi rauhoittumaan.
Talvikaudella jatkamme haun treenaamista, josko pääsisimme alkuvuodesta kisoihin. Pk- tottista ja mielentilaa ajattelin treenata keskittymällä tokon voittajan liikkeiden opettamiseen ja lopultakin toko-kisoihin menemisellä. Caran olisi pakko keskittyä moneen eri suoritukseen.
Beckyn täytyy ensin toipua ja sitten aloitamme alokas-luokan tottelevaisuusliikkeiden treenaamisen ja onhan Becky ilmottautunut hajutunnistuskurssille.
Tällä kaudella piti Caran kanssa hakea se viimeinen ykköstulos jälkikisoisa ja siirtyä harrastamaan hakua. Ensin alkukaudesta koira teloi jalkansa emmekä päässeet kisoihin. Ensimmäiset kisat elokuun lopussa, jossa koira tekee elämänsä huonoimman tottiksen ikinä. Teki kaikki mahdolliset liikevirheet, mitä ei edes ole sille opetettu, mielentila oli josain ihan muualla ja keskittymisestä ei ollut tietoakaan.
Koira, joka ei tee virheitä treeneissä, pistää kioissa tekemisen ihan läskiksi. Seuraavissa ksioissa tottis oli hiukan parempaa, mutta vieläkin säälittävän näköistä. Jopa tuomari kysyi, että mitä sille teidän hyvälle tottikselle on tapahtunut. Kumpa tietäisinkin. Eniten harmittaa, että paikallaolo on mennyt läskiksi. Cara vaan nousee ylös joutessaan ja lähtee hiipimään perääni. Revi siitä sitten!
Työstettävää siis riittää tulevaksi talvikaudeksi.
Olen onnistunut paineistamaan Caran jäljestyksen niin, ettei koira pysty toimimaan. Kun kerran kiskon treeneissä koiran pois jäljeltä, kun muka itse paremmin tiedän, missä jälki menee. Caran kohdalla sitä sitten paikkaillaan pitkään.
Taisin kosahtaa omaan ansaani. Odotin NIIN hyvää tulosta, enkä osannut ottaa riittävän rennosti. Viime vuoden jälkikausi meni loistavasti ja itsestään selvästi odotin seuraavan kauden olevan yhtä hyvä. Ei se vaan niin mene. Periksi en anna, vaan nöyrästi kohti uusia haasteita.
Becky on sairastanut viimeisen kuukauden, eikä otus meinaa millään tulla kuntoon. Ensin paha oksennustauti, sitten lievä haimatulehdus, jonka lääkitys aiheutti pahan gastriitin. Jälkitautina pitkään jatkunut ripuli, joka ei nyt meinaa mennä millään ohi. Becky yrittää olla reipas itsensä, mutta ei pieni jaksa paljonkaan touhuta. Alkuviikosta mennään uudestaan eläinlääkäriin ihmettelemään, että miten koiran suoliston saisi rauhoittumaan.
Talvikaudella jatkamme haun treenaamista, josko pääsisimme alkuvuodesta kisoihin. Pk- tottista ja mielentilaa ajattelin treenata keskittymällä tokon voittajan liikkeiden opettamiseen ja lopultakin toko-kisoihin menemisellä. Caran olisi pakko keskittyä moneen eri suoritukseen.
Beckyn täytyy ensin toipua ja sitten aloitamme alokas-luokan tottelevaisuusliikkeiden treenaamisen ja onhan Becky ilmottautunut hajutunnistuskurssille.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Helletreeniä
Paras tapa treenata on sopia treenit kaverin kanssa. Silloin tällainen laiska treenaajakin saa itsensä liikkeelle. Maanantaina Tanjan kanssa jälkeä treenaamassa helteisessä kesäillassa. tanja talloin Caralle "hämäläisen" jäljen eli jäljellä pituutta noin 300m, paljon kulmia ja kuusi keppiä. Itse tein Beckylle ruokajäljen, jossa ruokaa noin joka toisella askeleella ja purkki päässä.
Jälkien vanhetessa tehtii esineruututreenit pöheikköön, jossa koirien piti oikeasti uskaltaa mennä ryteikköön hakemaan esineet. Cara toi suunnitellusti kaksi esinettä. Halusin, että sille jää himo esineisiin. Pikku-Becky haki innokkaana ensimmäisen esineen ja mutta taas oli suunnattomia vaikeuksia hakea se toinen. Miten se voi olla niin vaikeaa.. Pitkällisen keskustelun jälkeen löntysti hakemaan toisen esineen. Onneksi viralliseen koitokseen on vielä aikaa ja monta treeniä vielä edessä päin. Loput esineet haimme sienestämällä ja kyllähän Becky ne esineet sieltä pöheiköstä löysi, kun olin mukana.
Caran vuoro. Nosti jäljen hyvin, mutta valitsi takajäljen. Jäljesti tarkasti ja nosti keppejä hyvällä moodilla. Selvisi riistahaasteesta pohdinnan jälkeen. Jäljen lopulla näkyi selvää hepaantumista ja kaahasi viimeisen kepin yli. Ihan jees suoritus kuitenkin. seuraavaksi täytyy tehdä pitkä kisamittainen jälki, jossa joutuu keskittymään kauan.
Becky ajoi ruokajälkensä nappulalta nappulalle. Välillä nenä nousee, mutta menee maahan takaisin, kun eteenpäin ei muuten pääse. Pitäisi jaksaa tehdä jälkiä pellolla, niin saataisin otukselle tarkkuutta lisää.
Treenien jälkeen menin uittamaan koirat ja samalla kävin uimassa itsekin.
Tiistaina vuorossa tottistreenit Haunisissa Elinan ja Tiinan kanssa. Cara teki ilmoittautumisen, paikallaolon, tasamaa noudon , estenoudon pressuesteellä ja eteenmenon. Ilmottautumisen ilme on parantunut roimasti, kun noudatan aina samaa kaavaa. Cara nostaa itse virettään ja pitää kontaktin tosi hienosti koko ajan ei anna minkään häiritä. Paikallaolo on myös parempaa, kun teen sen uudella tavalla. Käsjettyäni koiran maahan seison kome sekuntia paikallani ennen kuin lähden pois koiran luota. Cara jää rauhallisella mielellä odottamaan ilamn pään pyörimistä tai muuta häröilyä. Kummallista, miten treeni auttaa tähänkin asiaan. Tasamaanouto ihan jees. Hyppynoudossa pressueste oli ehä 95cm korkea. cara hyppäsi yli niin, että otti vielä takajaloillaan ilmassa lisä vauhtia hyppyyn, ei koskenut esteeseen ja pääsi puhtaasi yli. paluuhyppy oli hyvä. Toistettuna sama ilmiö. Koira saattoi olla epävarma hypyn yli pääsystä ja sen takia otti ilmassa vielä lisävauhtia tai syynä oli treenin puute tai jotain muuta, en tiedä. A-estettä en edes yrittänyt. Eteenmeno oli hyvä, suora ja ensimmäisellä käskyllä maahan. Tuota hyppyäämistä täytyy treenata ennen kisoja, että koira saa varmuutensa takaisin ja hyppää hyvin esteen yli.
Becky sai tehdä ilmottautumisen toisen koiran kanssa ensimmäisen kerran elämässään. Becky yllätti minut. Sitä ei olisi toinen koira vähempää voinut kiinnostaa, Otusta kiinnosti vain kainalossani oleva palkka. Hieno juttu! Lisäksi tein vähän seuraamista, ja sivulla maahan menoa. Becky menne herkästi sivuttain maahan eli pitää treenata suoruutta. Taas oli hyvät treenit ja parempi mieli, kun tuli edes jotain touhuttua koirien kanssa.
Jälkien vanhetessa tehtii esineruututreenit pöheikköön, jossa koirien piti oikeasti uskaltaa mennä ryteikköön hakemaan esineet. Cara toi suunnitellusti kaksi esinettä. Halusin, että sille jää himo esineisiin. Pikku-Becky haki innokkaana ensimmäisen esineen ja mutta taas oli suunnattomia vaikeuksia hakea se toinen. Miten se voi olla niin vaikeaa.. Pitkällisen keskustelun jälkeen löntysti hakemaan toisen esineen. Onneksi viralliseen koitokseen on vielä aikaa ja monta treeniä vielä edessä päin. Loput esineet haimme sienestämällä ja kyllähän Becky ne esineet sieltä pöheiköstä löysi, kun olin mukana.
Caran vuoro. Nosti jäljen hyvin, mutta valitsi takajäljen. Jäljesti tarkasti ja nosti keppejä hyvällä moodilla. Selvisi riistahaasteesta pohdinnan jälkeen. Jäljen lopulla näkyi selvää hepaantumista ja kaahasi viimeisen kepin yli. Ihan jees suoritus kuitenkin. seuraavaksi täytyy tehdä pitkä kisamittainen jälki, jossa joutuu keskittymään kauan.
Becky ajoi ruokajälkensä nappulalta nappulalle. Välillä nenä nousee, mutta menee maahan takaisin, kun eteenpäin ei muuten pääse. Pitäisi jaksaa tehdä jälkiä pellolla, niin saataisin otukselle tarkkuutta lisää.
Treenien jälkeen menin uittamaan koirat ja samalla kävin uimassa itsekin.
Tiistaina vuorossa tottistreenit Haunisissa Elinan ja Tiinan kanssa. Cara teki ilmoittautumisen, paikallaolon, tasamaa noudon , estenoudon pressuesteellä ja eteenmenon. Ilmottautumisen ilme on parantunut roimasti, kun noudatan aina samaa kaavaa. Cara nostaa itse virettään ja pitää kontaktin tosi hienosti koko ajan ei anna minkään häiritä. Paikallaolo on myös parempaa, kun teen sen uudella tavalla. Käsjettyäni koiran maahan seison kome sekuntia paikallani ennen kuin lähden pois koiran luota. Cara jää rauhallisella mielellä odottamaan ilamn pään pyörimistä tai muuta häröilyä. Kummallista, miten treeni auttaa tähänkin asiaan. Tasamaanouto ihan jees. Hyppynoudossa pressueste oli ehä 95cm korkea. cara hyppäsi yli niin, että otti vielä takajaloillaan ilmassa lisä vauhtia hyppyyn, ei koskenut esteeseen ja pääsi puhtaasi yli. paluuhyppy oli hyvä. Toistettuna sama ilmiö. Koira saattoi olla epävarma hypyn yli pääsystä ja sen takia otti ilmassa vielä lisävauhtia tai syynä oli treenin puute tai jotain muuta, en tiedä. A-estettä en edes yrittänyt. Eteenmeno oli hyvä, suora ja ensimmäisellä käskyllä maahan. Tuota hyppyäämistä täytyy treenata ennen kisoja, että koira saa varmuutensa takaisin ja hyppää hyvin esteen yli.
Becky sai tehdä ilmottautumisen toisen koiran kanssa ensimmäisen kerran elämässään. Becky yllätti minut. Sitä ei olisi toinen koira vähempää voinut kiinnostaa, Otusta kiinnosti vain kainalossani oleva palkka. Hieno juttu! Lisäksi tein vähän seuraamista, ja sivulla maahan menoa. Becky menne herkästi sivuttain maahan eli pitää treenata suoruutta. Taas oli hyvät treenit ja parempi mieli, kun tuli edes jotain touhuttua koirien kanssa.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Se hyppää sittenkin :)
Jälkitarkastuksessa käydessämme Cara sai terveen paperit ja luvan aloittaa treenaaminen hitaasti rasitusta lisäten.
Sain isännän perjantaina mukaani hallille kameran kanssa. Tarkoituksena tehdä molemmille otuksille hyppyjumppaa ja katsoa Caran korkeushyppäämistä. Belgi loikki kuuden esteen sarjaa ensin miten sattui, mutta nostettuani rimat 30cm, alkoi otus tarkentaa hyppäämistään. Begin hyppääminen ei näyttänyt niin pahalta kuin oletin, mutta jumppaa vielä tarvitaan.
Cara hyppäsi kuuden esteen sarja tosi hienosti!
Korkeutta lähdin testaamaan rakentamalla kapean okserin. Aloitin 60cm ja korotin vähitellen 80cm. Näytti hienolta!!! Tästä on hyvä jatkaa hyppytreenejä.
Sain isännän perjantaina mukaani hallille kameran kanssa. Tarkoituksena tehdä molemmille otuksille hyppyjumppaa ja katsoa Caran korkeushyppäämistä. Belgi loikki kuuden esteen sarjaa ensin miten sattui, mutta nostettuani rimat 30cm, alkoi otus tarkentaa hyppäämistään. Begin hyppääminen ei näyttänyt niin pahalta kuin oletin, mutta jumppaa vielä tarvitaan.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Lomatouhut
Loma on vietetty laiskotellen. Cara on ollut sairaslomalla eli otus on saanut harrastaa remmilenkkeilyä. Beckyn kanssa on yritetty treenata enemmän tai vähemmän ajatuksella. Tottiksessa on treenattu nyt kontaktia, kun avustajalla on ollut superpatukka. Ensin Becky kykeni vain sivusilmällä vilkaisemaan minua, mutta tänään jo piti kontaktia jopa 5 sekuntia. Palkaksi pääsee leikkimään superpatukkansa kanssa. Siitä se lähtee, se hallinnan harjoittelu.
Cara sai tänään treenata tottista kentällä. Olipa otuksessa virtaa :) Tein kisanomaisen kaavan mukaisesti ilmoittautumisen. Ensin koiralle pallo hetkeksi mälvättäväksi, sitten makuulla rauhoittuminen , josta perusasentoon. Tästä ilmoittautumaan. Selkeällä kaavalla Cara on oppinut pitämään kontaktinsa hyvin, eikä pää pyöri. Paikallaolo oli hyvä, asenne ja mieliala oikea. Tähän on auttanut, että maahan käskyn jälkeen olen kolme sekuntia paikallani ja vasta sitten lähden pois koiran luota. Tunnelma on paljon rauhallisempi. Seuraamisessa pientä keulimista, jonka Cara korjasi huomauttamisen jälkeen.
Lopuksi vielä esineruututreenit. Cara sai hakea kolme esinettä, jonka teki mallikkaasti. Beckyllä on vielä matkaa samanlaiseen osaamiseen. Nyt jo muistaa, että se esine , ai juu se pitää hakea. Ensimmäisen haettuaan pakka hajoaa; " tuossa on ollut ruokaa, syönpä sen, tuolla kiven päällä on mielenkiintoinen kassi, kiipeän sinne, mikä auto tuolla menee jne". Lopulta monen säädön jälkeen otus ymmärtää hakea sen toisen esineen.
Parasta treeneissä kuitenkin on ajatusten vaihto treenikavereiden kanssa. Heidän kanssaan saa pohtia koiraharrastamisen tai harrastamattomuuden eri puolia. Omat ajatukset selkeytyvät, kun saa jakaa niitä muiden kanssa.
Sairausnurkka: Cara on nyt ollut totaalitauolla 3,5 viikkoa. Hoitona on ollut kipulääkkeet, laser-hoito. Nyt syö Nutrolin Nivel-valmistetta ja ruusunmarjajauhetta. Olen hysteerisenä vahdannut koirani jalkoja nähdäkseni onko koirani oikeassa takajalassa jotain vikaa. Sen tiedän, ettei enää kevennä liikkuessaan ja pitää seisoessaan tasapainoisesti painon molemmilla takajaloilla. Iltaisin Caraa hieroessani se ei enää suoraan tarjoa oikeaa takapäätään hierottavaksi vaan nyt tarjoaa etupäätään hellittäväksi. Menemme viikon päästä uudestaan eläinlääkäriin, jotta tiedämme jatkosta. Toivotaan parasta !
Cara sai tänään treenata tottista kentällä. Olipa otuksessa virtaa :) Tein kisanomaisen kaavan mukaisesti ilmoittautumisen. Ensin koiralle pallo hetkeksi mälvättäväksi, sitten makuulla rauhoittuminen , josta perusasentoon. Tästä ilmoittautumaan. Selkeällä kaavalla Cara on oppinut pitämään kontaktinsa hyvin, eikä pää pyöri. Paikallaolo oli hyvä, asenne ja mieliala oikea. Tähän on auttanut, että maahan käskyn jälkeen olen kolme sekuntia paikallani ja vasta sitten lähden pois koiran luota. Tunnelma on paljon rauhallisempi. Seuraamisessa pientä keulimista, jonka Cara korjasi huomauttamisen jälkeen.
Lopuksi vielä esineruututreenit. Cara sai hakea kolme esinettä, jonka teki mallikkaasti. Beckyllä on vielä matkaa samanlaiseen osaamiseen. Nyt jo muistaa, että se esine , ai juu se pitää hakea. Ensimmäisen haettuaan pakka hajoaa; " tuossa on ollut ruokaa, syönpä sen, tuolla kiven päällä on mielenkiintoinen kassi, kiipeän sinne, mikä auto tuolla menee jne". Lopulta monen säädön jälkeen otus ymmärtää hakea sen toisen esineen.
Parasta treeneissä kuitenkin on ajatusten vaihto treenikavereiden kanssa. Heidän kanssaan saa pohtia koiraharrastamisen tai harrastamattomuuden eri puolia. Omat ajatukset selkeytyvät, kun saa jakaa niitä muiden kanssa.
Sairausnurkka: Cara on nyt ollut totaalitauolla 3,5 viikkoa. Hoitona on ollut kipulääkkeet, laser-hoito. Nyt syö Nutrolin Nivel-valmistetta ja ruusunmarjajauhetta. Olen hysteerisenä vahdannut koirani jalkoja nähdäkseni onko koirani oikeassa takajalassa jotain vikaa. Sen tiedän, ettei enää kevennä liikkuessaan ja pitää seisoessaan tasapainoisesti painon molemmilla takajaloilla. Iltaisin Caraa hieroessani se ei enää suoraan tarjoa oikeaa takapäätään hierottavaksi vaan nyt tarjoaa etupäätään hellittäväksi. Menemme viikon päästä uudestaan eläinlääkäriin, jotta tiedämme jatkosta. Toivotaan parasta !
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Taukoa ja treeniä
Lomasuunnitelmat menivät uusiksi, kun Caralle tuli ainakin kuukauden treenitauko. Ensin huomasin, että koira keventää ajoittain toista takajalkaansa. Treenatesssani metrin estettä Cara hyppäsi todella rumasti ja huonolla tekniikalla. Huolestuin, koska Cara on hyvä hyppääjä eikä aikaisemmin ole ollut hyppyongelmaa. Ensin Tanja tuki koiran eikä löytänyt selvää syytä oireille. Seuraavaksi mentiin eläinlääkäriin, jossa taas koiraa väännettiin joka suuntaan. Caran ilmekään ei värähtänyt, eikä eläinlääkäri pystynyt suoraan sanomaan, että missä vika. Päädyin koiran rangan ja takapään kuvaamiseen. Luusto edelleen primaa, löydöksenä toisessa polvessa enempi nivelnestettä kuin toisessa. Syynä eläinlääkärin mukaan vamma tai mikro nivelsiteen repeämä. Hoitona totaali lepo kuukauden, särkylääkettä kaksi viikkoa ja heinäkuun alkupuolella uusi kontrolli. Kyllä harmitti. Caran piti mennä Agirotuun varakartturin kanssa ja minun kanssa mennä puolustamaan piirimestaruutta. Onneksi harmitus meni ohi, ja nyt pääasia on saada koira kuntoon. Minulla on kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että syynä olisi vain vamma, joka paranee levolla eikä mikään leikkausta vaativa juttu.
Lääkekuurin lisäksi Cara syö Nutrolin nivelvalmistetta jaTanja lainasi laserhärpäkettään eli kaikki mahdolliset keinot ovat käytössä. Tällä hetkellä näyttää hyvältä; koira varaa molempiin jalkoihinsa yhtä paljon, enkä kävellessä näe mitään keventämistä.
Becky on nyt sitten joutunut ottamaan Caran harrstuskoiraroolin. Pieni muru joutuu nyt treenaamaan sitä sun tätä kanssani. Aloitimme haun treenaamisen. Ollaan ihan alkumetreillä eli Becky harjoittelee juoksemalla vieraiden ihmisten luo syömään herkkuja. Tavoitteena on, ettei tule yhtään pöhinää eikä komentamista. Tätä varmaan kannattaa tehdä aika kauan tämän tapauksen kanssa, että tulee hyvä maalimiesmotivaatio ja korrekti käyttäytyminen.
Seuraamisen epätoivo on vihdoinkin vaihtunut toiveikkuuteen:) Lelupalkkaan siirtyminen sai koiran ilmeen muuttumaan, ja nyt se seuraa jo muutaman askeleen oikealla ilmeellä. Tästä se lähtee. Toinen suurhaaste on paikallaolon treenaaminen.Tavoitteena on oikea ilme ja rauhallinen mieliala. Nyt Becky pystyy olemaan 2 sekuntia paikallaan eli matkaa BH-kokeen 20 min paikallaoloon vielä on. Onneksi on aikaakin, ei ihan heti olla menossa.
Jäävien harjoittelussa Becky on mennyt eteenpäin. Nyt pystyy jo ilman apuja tekemään maahanmenon ja istumisen, kun peruutan. Treenaaminen kannattaa :)
Lisäksi Becky käy viikottain leikkimässä maalimiehen kanssa. Se näyttää tekevän koiralle hyvää, jotenkin tasapainottaa sen asennetta. Toisten treenaamista katsellessani tajusin, että hallinnan harjoittelu kannattaa aloittaa heti. Kaikkia koulutusmetodeja en allekirjoita, mutta olen päättänyt, että treenaan lajia omilla ajatuksillani kouluttamisesta. Onneksi minulla on myös tukijoukkoja, joilta voin kysyä lisäneuvoja.
Ehkä olisi ihan viksua keskittyä koiriensa kanssa eri lajeihin, eikä molemipien kanssa suhata kaikkea mahdollista. Hyvien ja innokkaiden koirien kanssa rajana on vain oma ajankäyttö. Tätä pitää ihan ajatuksen kanssa pohtia.
Lääkekuurin lisäksi Cara syö Nutrolin nivelvalmistetta jaTanja lainasi laserhärpäkettään eli kaikki mahdolliset keinot ovat käytössä. Tällä hetkellä näyttää hyvältä; koira varaa molempiin jalkoihinsa yhtä paljon, enkä kävellessä näe mitään keventämistä.
Becky on nyt sitten joutunut ottamaan Caran harrstuskoiraroolin. Pieni muru joutuu nyt treenaamaan sitä sun tätä kanssani. Aloitimme haun treenaamisen. Ollaan ihan alkumetreillä eli Becky harjoittelee juoksemalla vieraiden ihmisten luo syömään herkkuja. Tavoitteena on, ettei tule yhtään pöhinää eikä komentamista. Tätä varmaan kannattaa tehdä aika kauan tämän tapauksen kanssa, että tulee hyvä maalimiesmotivaatio ja korrekti käyttäytyminen.
Seuraamisen epätoivo on vihdoinkin vaihtunut toiveikkuuteen:) Lelupalkkaan siirtyminen sai koiran ilmeen muuttumaan, ja nyt se seuraa jo muutaman askeleen oikealla ilmeellä. Tästä se lähtee. Toinen suurhaaste on paikallaolon treenaaminen.Tavoitteena on oikea ilme ja rauhallinen mieliala. Nyt Becky pystyy olemaan 2 sekuntia paikallaan eli matkaa BH-kokeen 20 min paikallaoloon vielä on. Onneksi on aikaakin, ei ihan heti olla menossa.
Jäävien harjoittelussa Becky on mennyt eteenpäin. Nyt pystyy jo ilman apuja tekemään maahanmenon ja istumisen, kun peruutan. Treenaaminen kannattaa :)
Lisäksi Becky käy viikottain leikkimässä maalimiehen kanssa. Se näyttää tekevän koiralle hyvää, jotenkin tasapainottaa sen asennetta. Toisten treenaamista katsellessani tajusin, että hallinnan harjoittelu kannattaa aloittaa heti. Kaikkia koulutusmetodeja en allekirjoita, mutta olen päättänyt, että treenaan lajia omilla ajatuksillani kouluttamisesta. Onneksi minulla on myös tukijoukkoja, joilta voin kysyä lisäneuvoja.
Ehkä olisi ihan viksua keskittyä koiriensa kanssa eri lajeihin, eikä molemipien kanssa suhata kaikkea mahdollista. Hyvien ja innokkaiden koirien kanssa rajana on vain oma ajankäyttö. Tätä pitää ihan ajatuksen kanssa pohtia.
tiistai 27. toukokuuta 2014
Se osaa sittenkin
Viime aikoina olen keskittynyt treeneissä Pk-lajeihin agilityn jäädessä vähemmälle.
Haku edistyy pienin askelin. Vielä treeneissä on teemana suoraan eteneminen ja viimeksi aloin opettaa koiralle neliön alkeita. Hienosti Cara etenee suoraa pistolle, mutta liian helposti palaa samoja jälkiä takaisin. Viime treenien teemana saada Cara palaamaan suoraan luokseni eli tekemään neliö. Olin liian hidas huutamaan , ja Cara ehti palata vanhaa reittiä takaisin päin kunnes korjasi linjaa suoraan luokseni. Tätä täytyy treenata vielä lisää. Vielä riittää paljon treenattavaa ennenkuin ollaan kisavalmiita.
Ensimmäiset jälkikisat lähestyvät uhkaavasti. Jäljellä Caralla on ollut ensimmäisen kepin nostaminen ja riistihaasteista selviäminen. Olen tarkoituksella hakeutunut maastoihin, joissa paljon riistan jälkiä. Olin Soilen kanssa Kärryisissä treenaamassa, ja Soile talloi Caralle jäljen, jossa paljon kulmia, piikkejä ja 10 keppiä. Jouduin vielä ajamaan jäljen ihan yksin. Hienosti Cara selvitti peurahaasteet, kaikki kepit nousivat ja minä pysyin rauhallisena.
Laaksosen Mikan ja Elinan tottistreeneissä on viilattu pilkkua. Viimeksi treenattiin eteenmenoa, joka yllättäen oli Caralle vaikea. Koira kiisi kentän reunaan, muttei mennyt maahan millään. Sitä sitten taottiin koiran päähän. Tätä täytyy treenata vielä ajatuksella, että koiran kuulo palautuu ja otus osaa mennä maahan ensimmäisestä käskystä.
Lisäksi treenattiin siirtymisiä; kapulan hakuja eteenmenosta paikalleenmenoa ja odottamista. Sain paljon neuvoja ja vinkkejä, miten kisatilanteessa kannattaa toimia. Nyt vain pitäsi muistaa kaikki saamani ohjeet.
Eilen kävin Haunisissa treenamassa tottista. Cara teki kokeenomaisesti koko kaavion ilman palkkaa. Yritin tehdä samalla kaavalla valmistautmiset kuin ajattelin tehdä ne kokeessakin. Hyvää oli se, että koira oli hiljaa ja piti kontakti hyvin. Haasteelista oli, että tasamaa noudossa piti päästää pieni haukku ja eteenmenossa otus meni maahan vasta toisella käskyllä. En ajtellut ehdä enää kokeenomaisi treenejä vaan vaan fiilistellä ja kerrata haasteellisia juttuja ennen ksioja.
Beckyn treenit edistyvät hitaasti. Tein sille pitkään ruohikkoon U-mallisen jäljen. Olipa haasteellinen pienelle koiralle. Otus nosti nokkansa moneen kertaan, rynni, pyöri. onneksi pysyin rauhallisena ja odotin, että otus laskee nokkansa maahan. 50m pitkän jäljen tekmiseen meni aikaa varmaan 20 min.
Tottiksessa ollaan treenattu jääviä liikkeitä ilman käsiapuja. Peruutan ja käsken koiraa satunnaisesti istu, maa tai seis. Vähitellen Becky on alkanut olla kuulolla ja onnistumisia tulee. Ihmeesti treenaaminen auttaa :)
Haku edistyy pienin askelin. Vielä treeneissä on teemana suoraan eteneminen ja viimeksi aloin opettaa koiralle neliön alkeita. Hienosti Cara etenee suoraa pistolle, mutta liian helposti palaa samoja jälkiä takaisin. Viime treenien teemana saada Cara palaamaan suoraan luokseni eli tekemään neliö. Olin liian hidas huutamaan , ja Cara ehti palata vanhaa reittiä takaisin päin kunnes korjasi linjaa suoraan luokseni. Tätä täytyy treenata vielä lisää. Vielä riittää paljon treenattavaa ennenkuin ollaan kisavalmiita.
Ensimmäiset jälkikisat lähestyvät uhkaavasti. Jäljellä Caralla on ollut ensimmäisen kepin nostaminen ja riistihaasteista selviäminen. Olen tarkoituksella hakeutunut maastoihin, joissa paljon riistan jälkiä. Olin Soilen kanssa Kärryisissä treenaamassa, ja Soile talloi Caralle jäljen, jossa paljon kulmia, piikkejä ja 10 keppiä. Jouduin vielä ajamaan jäljen ihan yksin. Hienosti Cara selvitti peurahaasteet, kaikki kepit nousivat ja minä pysyin rauhallisena.
Laaksosen Mikan ja Elinan tottistreeneissä on viilattu pilkkua. Viimeksi treenattiin eteenmenoa, joka yllättäen oli Caralle vaikea. Koira kiisi kentän reunaan, muttei mennyt maahan millään. Sitä sitten taottiin koiran päähän. Tätä täytyy treenata vielä ajatuksella, että koiran kuulo palautuu ja otus osaa mennä maahan ensimmäisestä käskystä.
Lisäksi treenattiin siirtymisiä; kapulan hakuja eteenmenosta paikalleenmenoa ja odottamista. Sain paljon neuvoja ja vinkkejä, miten kisatilanteessa kannattaa toimia. Nyt vain pitäsi muistaa kaikki saamani ohjeet.
Eilen kävin Haunisissa treenamassa tottista. Cara teki kokeenomaisesti koko kaavion ilman palkkaa. Yritin tehdä samalla kaavalla valmistautmiset kuin ajattelin tehdä ne kokeessakin. Hyvää oli se, että koira oli hiljaa ja piti kontakti hyvin. Haasteelista oli, että tasamaa noudossa piti päästää pieni haukku ja eteenmenossa otus meni maahan vasta toisella käskyllä. En ajtellut ehdä enää kokeenomaisi treenejä vaan vaan fiilistellä ja kerrata haasteellisia juttuja ennen ksioja.
Beckyn treenit edistyvät hitaasti. Tein sille pitkään ruohikkoon U-mallisen jäljen. Olipa haasteellinen pienelle koiralle. Otus nosti nokkansa moneen kertaan, rynni, pyöri. onneksi pysyin rauhallisena ja odotin, että otus laskee nokkansa maahan. 50m pitkän jäljen tekmiseen meni aikaa varmaan 20 min.
Tottiksessa ollaan treenattu jääviä liikkeitä ilman käsiapuja. Peruutan ja käsken koiraa satunnaisesti istu, maa tai seis. Vähitellen Becky on alkanut olla kuulolla ja onnistumisia tulee. Ihmeesti treenaaminen auttaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)