Ylä- ja alamäkeä iloisella mielellä

Koiraharrastus ja kolmivuorotyön yhdistäminen on haasteellista. Tänään kirjasin ylös ne JK3-kisat, joihin ylipäätään olisi mahdollista yrittää. Löysin kalenterista viidet kisat.  Tavoitteena päästä ainakin kolmeen kisaan, niin saisimme Caran kanssa kokemusta voittajaluokasta.  Keskitymme Pk-puoleen Agi-SM-kisojen jälkeen.

Meidän piti mennä vielä yhteen agi-kisaan ennen SM-kisoja, mutta nyt ne jäävät väliin. Cara on nyt antibioottikuurilla, koska toinen anaalirauhanen puhkesi ihon läpi ilman ennakko- oireita ja aivan yllättäen. Eläinlääkärin mielestä Caran paksu turkki aiheuttaa bakteerikasvua ja anaalirauhasten tulehtumista. Teoria sekin… Ahkeran suihkuttelun ansiosta reikä on jo mennyt kiinni. 

 Koska virallisiin kisoihin emme pääse, haemme treeneistä ja epävirallisista kisoista rauhallista ja hyvää fiilistä. Eiliset sm-joukkuetreenit sujuivat hyvin, ja niistä jäi hyvä fiilis. Rentouttavaa oli, että radalla ei ollut yhtään kohtaa, jossa en olisi tiennyt miten Caraa pitäisi ohjata. Tavoitteena Sm-kisoissa on tehdä rennolla asenteella oma suoritus. Siinä on meille tavoitetta kerrakseen.

Tokokurssilla olen saanut neuvoja, miten opettaa koiralle toko-temppuja. Pitäisi vaan ehtiä treenaamaan tätäkin lajia enemmän, jotta voisin mennä loppukesästä kisoihin testaamaan osaamistamme. Siirryttyäni ruokapalkkaan Cara on rauhoittunut, ja jopa välillä kuuntelee, mitä sanon. Parasta on koiran sinnikäs yrittäminen.

Porin reissun peruuntumisen takia olimme koko lauma päiväretkellä saaristossa. Menimme lautoilla niin pitkälle kuin pääsimme. Maisemat olivat kauniit ja sääkin suosi meitä. Cara karkasi kaksi kertaa uimaan retken aikana, kun nautiskelimme auringosta. 

Wappuleiri 10.-12.5 2013

Viikonloppuna 10.–12.5 oli kasvattajan järjestämä Wappuleiri. Lajeina oli taas tarjolla haku, jälki, tottis ja puru/ maalimiehen leikki. Olin saamaton ja valitsin koko viikonlopun teemaksi jäljen treenaamisen. Jälkikouluttajana oli Hanna Toivanen, joka oli jo viime vuonna kouluttajana leirillä. 

Tavatessamme lauantaina Hanna sanoi, että Carahan oli se henkselin paukuttelija jäljellä eli jäljestys on Caran mielestä niin helppoa, että siellä voi vähän housuakin. Kouluttaja kysyi minulta, että sopiiko, että haastamme Caraa jäljellä. Ainahan minulle eläinkokeet sopivat. Lisäksi toivoin apuja siihen, että Cara helposti valitsee takajäljen, kun mamma kertoo lopulta jäljen oikean suunnan =  ei tarvitse otuksen taas itse ajatella.

Hanna ehdotti, että Caran valitessa takajäljen annan sen jäljestää takaisin tielle ja koira autoon. Sitten hetken ajattelu ja koiralle annetaan uusi mahdollisuus. Lähetys uudesta kohtaa jäljelle. No, näin tehtiin. Tyylikkäästi Cara valitsi takajäljen, jäljesti takaisin tielle ja koira autoon. Cara oli ihmeissään, että eikö nyt pääsekään jäljelle. Uusi yritys, ja nyt hienosti lähti oikeaan suuntaan. Jälki oli noin 1 km pituinen ja vasta lopussa Cara hukkasi jäljen, koska toisen jäljentekijä oli tehnyt oman jälkensä Caran jäljen päälle. Hanna heti kommentoi, että nyt voidaan opetella, miten toimitaan, kun koira hukkaa jäljen. Annoin Caran rauhassa hakea oikeaa jälkeä ja itse pidin suuni kiinni. Sieltähän se lopulta löytyi, ja pääsin palkkaamaan hienosta työstä. 

Iltapäivällä Cara sai toisen haasteen. Otus sai yrittää jäljestää 6 tuntia vanhaa jälkeä. Jäljestystä haittasi kangasmetsässä pyörivä tuuli. Cara tarkisti, tarkisti ja eteni todella hitaasti. ensimmäisen kepin jälkeen Cara hukkasi jäljen, mutta sitkeästi haki ja nosti jäljen uudestaan. Kolmannelle kepille asti jäljestys sujui hitaasti ja koiran sitkeällä työskentelyllä. Kolmannen kepin jälkeen tuli totaalinen jäljen hukkaaminen, ja totesin parhaaksi lopettaa jäljestyksen. Ihailtavaa oli Caran sitkeys tehdä töitä ja yrittää parhaansa haasteellisella jäljellä.

Lauantai iltana tehtiin vielä majapaikan kentällä tottista, kun Caran mielestä ei oltu tehty vielä tarpeeksi.

Sunnuntaina oli vuorossa ihan perus voittaja-luokan jälki, pituutta noin 1200m. Taas ensin käytiin takajäljen kautta autolla tuumaamassa, mutta uudella yrityksellä oikea suunta ja todella varmaa jäljestystä. Maasto oli kangasmetsää, jossa kiipesimme harjun rinnettä ylös ja alas. Kaikki neljä keppiä löytyivät. On Cara vaan sitkeä jälkikoira.

Viikonlopun aikana Cara teki kolme voittajaluokan jälkeä, joista kaksi oli haasteellista. Ilman FitDog energiajuomaa eikä talvella tehtyä peruskuntoharjoituksia (pyöräily / hiihto/juoksu) len Cara ei olisi jaksanut viikonlopun treenejä.

Tiistaina piti heti mennä agikoulutuksen jälkeen tekemään lyhyet jälkitreenit. Olin tehnyt jäljen metsään, jossa kulkee koiranulkoiluttajia. Jäljellä pituutta vain 600m. Teemana oli jäljen nosto ja jäljellä kolme piikkiä. Janalta lähetys hyvä, Cara tarkisti jälkeä pitkään, mutta valitsisi oikean suunnan. JES ! Jäljestys oli selkeää, muutama tarkistus kosteikko paikassa. Ymmärsin olla hiljaa ja antaa koiran hakea jälkeä itsenäisesti.  Kaksi ensimmäistä keppiä ei noussut. Syynä voi olla se, etten ottanut keppejä tarpeeksi ajoissa hajustumaan. Piikit sujuivat hyvin ja viimeiset kepit löytyivät. Näyttää siltä, että ihmisten ja toisten koirien tekemät harhajäljet ovat Caralle suurempi haaste kuin riistanjäljet.

Jälkeä on taas kiva treenata agility - kauden jälkeen. Kisoihinkin voisi yrittää, kunhan saan riittävästi treeniä alle. Työnantaja pitää huolen siitä, etten pääse Akken kisoihin. 

Jottei elämä kävisi tylsäksi, menemme Caran kanssa tokokurssille harjoittelemaan voittaja-luokan liikkeitä.