Viime sunnuntaina Caran kanssa hakutreenit sujuivat loistavasti. Harjoittelimme suoria pistoja, ja nyt näytti koira tajuavan, mitä siltä haluttiin. Kaksi ensimmäistä hakua tehtiin tuulihaulla ja suoralla palkalla. Seuraava tuulihaulla ja irtorullalla ja kaksi viimeistä irtorullalla. Hienosti koira eteni suoraan eteenpäin, löysi maalimiehen ja toi rullan suoraan minulle. Olin NIIN tyytyväinen Caran työskentelyyn. kiitos Riikka neuvoista, miten etenemme lajissa. Hakuryhmä on myös toimiva ja treenit sujuvat tehokkaasti ilman turhia juoruilutuokioita.
Sunnuntaina oli Beckyn pentukurssin vuoro. Taas ensin piti haukkua kaikki, kun saavuimme paikalle. Treenatessa ei enää muut haitanneet, vaan otus keskittyi vain ja ainoastaan tekemiseen. Treenasimme perusasentoa, seuraamista, eteentuloa, maahanmenoa jne. Ihan perusjuttuja. Kurssi on tehnyt minulle hyvää. Joku on potkinut eteenpäin treeneissä, enkä ole turhaan jäänyt junnaamaan paikalleni. Vaikka harjoiteltavat asiat ovet tuttuja, niin kuitenkin joka kerta on tullut joku uusi asia, miten olen voinut viedä otusta eteenpäin.
Olen yrittänyt ottaa Beckyn kanssa vähän rennommin, ja luulen sen tehneen meille molemmille ihan hyvää. Becky on vilkas pentu, jonka keskittymiskyky ei ole ihan samaa luokkaa kuin Caran. Beckylle asiat pitää opettaa todella pienissä paloissa ja usealla toistolla. Arjen asioissa olen pyrkinyt olemaan musta-valkoinen Beckyn kanssa. Uloslähtemiset jne asiat tehdään aina samalla tavalla, niin pennun on helpompi olla. Cara sietää harmaalla alueella olemista ja mukautuu, mutta Becky selvästi häröilee enemmän, jos asioita tehdään aina eri tavoin. Vähitellen, vähitellen ...
Viikolla oli hallilla tekemässä hyppytekniikkatreenit molempien otusten kanssa. Cara on aivan ilmiömäinen hyppääjä. Kuuden esteen perussarjalla Cara osaa siirtää kauniisti painoa taakse ja keskittyä hyppäämiseen. Seuraavalla kerralla pyydän jonkun kuvaamaan otuksen hyppäämistä, niin voin ihailla kotonakin. Becky harjoitteli sarjaa niin, että maassa oli muoviputken puolikkaat maassa. Muutaman toiston jälkeen Becky pystyi tekemään sarjan ilman, että putkenpalat lensivät mihin sattuivat. Olen tehnyt päätöksen, että Becky saa alkaa hyppäämään vasta lähempänä 1½ vuotta. Siihen asti se saa rauhassa kasvaa ja kehittää kehonhallintaa. Pientä ohjaustreeniä olemme tehneet ilman rimoja. Ei meillä ole mikään kiire, kyllä me ehditään tehdä vielä vaikka mitä.
Muutaman peltojäljen olen tehnyt molempien koirien kanssa. Beckyllä ruokaa jokaisella askeleella ja purkki jäljen päässä. Hyvällä asenteella koira jäljestää, rauhassa ja tarkasti. Tavoitteena on tehdä tuleva kesä ainoastaan pellolla ja syksyllä siirtää opitut asiat metsään. Katsotaan olenko tässä asiassa kärsivällinen.
Caran jäljestys on ollut lähinnä herättelytreeniä. Keväällä pitäisi keskittyä janatreeniin, koska se on Caran heikoin lenkki koko jäljestyksessä. Siihen pitäisi saada lisää varmuutta.
Puuhaa siis riittää, ei tule aika pitkäksi. Tähän vielä lisätään omat liikuntatreenit, niin, eipä paljon jää aikaa muuhun.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Hiljaa hyvää tulee
Blogi on ollut päivittämättä luvattoman kauan. Päivät menevät sellaista vauhtia, ettei vaan ehdi. Nyt onneksi löytyi aikaa tämänkin asian päivittämiseen.
Caran haku- harrastus etenee hitaasti, mutta varmasti. Pääsimme mukavaan hakuryhmään, johon voi osallistua silloin kun pääsee. Viime viikonloppuna sain Riikan katsomaan tekemistämme, ja sainkin paljon neuvoja, miten jatkaa eteenpäin. Lähetyksessä Cara etenee noin 30 -40m suoraan, mutta jälkikoirana vaihtaa helposti jäljelle ja jälkien avulla hakee maalimiehen. Sain neuvoksi tehdä tuulihakuja muutaman kerran, jotta koiralle vahvistuu ilmavainun käyttö hakutreeneissä. Maalimiesmotivaatio on Caralla parantunut, enää sitä ei ahista pressujen alla makaavat maalimiehet. Ahneus vie voitin ahistukseta :). Tavoitteena olisi, että ensi syksynä olisimme EK-kisakunnossa haun osalta.
Agility on ollut ylläpitovaiheessa. Oma selkävammani estää vielä täysipainoisen treenaamisen ja kisaamisen. Onneksi löysin Caralle ohjaajan, joka oli halukas ohjaamaan kiituriani. Ohjaaja tuntee belgin sielunmaiseman ennestään, ja hän osaa ohjata Caraa painostamatta. Haasteena on, että ilman säännöllistä kisarutiinia Cara keulii kisoissa sitä enemmän mitä pitempi kisatauko on. Tästä sai hyvän esimerkin viimeisistä ATT:n kisoista. Radat olivat profiililtaan sellaisia, että koira oli pidettävä tiukasti kiinni koko radan ajan ja aina oli häiriöeste muutaman metrin päässä. No senhän voi arvat, miten siinä kävi.Edellisistä kisoista oli yli neljä kuukautta. Cara pysyi näpeissä neljä - viisi ensinmäistä estettä ja sitten se latasi horisonttiin. Titetenkin asiaan vaikutti myös se, että oma ohjaus oli jähmeää kisatauon takia. Varaohjaaja meni hyppyradan, jossa tapahtui sama. Cara karkasi keppien päästä putkeen, kun ei vaan pystynyt tai kyennyt olemaan kuulolla. Nyt varakartturin kanssa suunnitellaan kisat niin, että Caralle tulee säännöllisesti kisoja niin ehkä se siitä sitten. Minä saan kuntouttaa selkääni rauhassa, tavoitteena on, että se olisi juhannuksena kunnossa.
Tokoa olemme Caran kanssa treenannneet hissukseen, ikuisuustavoitteena tunnari, joka lopultakin on alkanut sujua. Elämme nyt siinä vaiheessa, että pusikossa on jatkuvasti kolme keppiä ja sinne vien oman hajustetun. Muutama makupala metrin päähän pysäyttämään koira ja vot Cara löytää oman ja tuo sen minulle. Tätä nyt treenataan niin kauan, että Caran päähän iskostuu nenän käyttö. Sitkeys palkitaan :)
Becy on 7 kk tarmokas pentu. Se on vilkas, nopeasti reagoiva ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Olen viimeinkin aloittanut otuksen kanssa treenaamisen. Vertaistukea ja treeniapua olen saanut muilta pentujen omistajilta. Olemme treenanneet hiukan seuraamista, istumista ja maahanmenoa, mutta ennen kaikkea odottamista, rauhoittumista. Nyt se pystyy jo rauhoittumaan muutamaksi minuutiksi jopa ATT:n hallilla kisoissa. Pääpaino treemaamisessa on vielä arjen asoiden harjoittelu. Tavoitteena saada Becyn tahto minun taskuuni. Muutaman kerran olemme treenanneet esineruutua. Olemme partioimalla hakenee ruutuun "unohtuneita" esineitä. Hyvin ovat sujuneet, ja hienosti koira tuo löytyneet tavarat minulle.
Eilen olin Becyn kanssa Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kurssi oli FitDogin järjestämä. Päivä oli antoisa, paljon oli asioiden kertaamista, mutta paljon tuli uusia asioita ja vinkkejä, miten PK-hyppyä kannattaa treenata ja miten ylläpitää oikeaa hyppäämistä.
Becky oli koe- eläimenä. Alatalon mielestä koira on hyvä koordinaatio, mutta takapää on vielä kovin kehittymätön. Ohjeena Beckylle oli, että anna koiran kasvaa rauhassa ennen kuin aloittaa sen hypyttämisen. Ohjeena odottaa, että koira on noin 18 kk. Hyppyjumpalla voi harjoitella rytmitystä ja takapään hallintaa. Lisäksi voi tehdä takapään käytön harjoituksia kotona, mitä olemmekin tehneet.
Caran haku- harrastus etenee hitaasti, mutta varmasti. Pääsimme mukavaan hakuryhmään, johon voi osallistua silloin kun pääsee. Viime viikonloppuna sain Riikan katsomaan tekemistämme, ja sainkin paljon neuvoja, miten jatkaa eteenpäin. Lähetyksessä Cara etenee noin 30 -40m suoraan, mutta jälkikoirana vaihtaa helposti jäljelle ja jälkien avulla hakee maalimiehen. Sain neuvoksi tehdä tuulihakuja muutaman kerran, jotta koiralle vahvistuu ilmavainun käyttö hakutreeneissä. Maalimiesmotivaatio on Caralla parantunut, enää sitä ei ahista pressujen alla makaavat maalimiehet. Ahneus vie voitin ahistukseta :). Tavoitteena olisi, että ensi syksynä olisimme EK-kisakunnossa haun osalta.
Agility on ollut ylläpitovaiheessa. Oma selkävammani estää vielä täysipainoisen treenaamisen ja kisaamisen. Onneksi löysin Caralle ohjaajan, joka oli halukas ohjaamaan kiituriani. Ohjaaja tuntee belgin sielunmaiseman ennestään, ja hän osaa ohjata Caraa painostamatta. Haasteena on, että ilman säännöllistä kisarutiinia Cara keulii kisoissa sitä enemmän mitä pitempi kisatauko on. Tästä sai hyvän esimerkin viimeisistä ATT:n kisoista. Radat olivat profiililtaan sellaisia, että koira oli pidettävä tiukasti kiinni koko radan ajan ja aina oli häiriöeste muutaman metrin päässä. No senhän voi arvat, miten siinä kävi.Edellisistä kisoista oli yli neljä kuukautta. Cara pysyi näpeissä neljä - viisi ensinmäistä estettä ja sitten se latasi horisonttiin. Titetenkin asiaan vaikutti myös se, että oma ohjaus oli jähmeää kisatauon takia. Varaohjaaja meni hyppyradan, jossa tapahtui sama. Cara karkasi keppien päästä putkeen, kun ei vaan pystynyt tai kyennyt olemaan kuulolla. Nyt varakartturin kanssa suunnitellaan kisat niin, että Caralle tulee säännöllisesti kisoja niin ehkä se siitä sitten. Minä saan kuntouttaa selkääni rauhassa, tavoitteena on, että se olisi juhannuksena kunnossa.
Tokoa olemme Caran kanssa treenannneet hissukseen, ikuisuustavoitteena tunnari, joka lopultakin on alkanut sujua. Elämme nyt siinä vaiheessa, että pusikossa on jatkuvasti kolme keppiä ja sinne vien oman hajustetun. Muutama makupala metrin päähän pysäyttämään koira ja vot Cara löytää oman ja tuo sen minulle. Tätä nyt treenataan niin kauan, että Caran päähän iskostuu nenän käyttö. Sitkeys palkitaan :)
Becy on 7 kk tarmokas pentu. Se on vilkas, nopeasti reagoiva ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Olen viimeinkin aloittanut otuksen kanssa treenaamisen. Vertaistukea ja treeniapua olen saanut muilta pentujen omistajilta. Olemme treenanneet hiukan seuraamista, istumista ja maahanmenoa, mutta ennen kaikkea odottamista, rauhoittumista. Nyt se pystyy jo rauhoittumaan muutamaksi minuutiksi jopa ATT:n hallilla kisoissa. Pääpaino treemaamisessa on vielä arjen asoiden harjoittelu. Tavoitteena saada Becyn tahto minun taskuuni. Muutaman kerran olemme treenanneet esineruutua. Olemme partioimalla hakenee ruutuun "unohtuneita" esineitä. Hyvin ovat sujuneet, ja hienosti koira tuo löytyneet tavarat minulle.
Eilen olin Becyn kanssa Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kurssi oli FitDogin järjestämä. Päivä oli antoisa, paljon oli asioiden kertaamista, mutta paljon tuli uusia asioita ja vinkkejä, miten PK-hyppyä kannattaa treenata ja miten ylläpitää oikeaa hyppäämistä.
Becky oli koe- eläimenä. Alatalon mielestä koira on hyvä koordinaatio, mutta takapää on vielä kovin kehittymätön. Ohjeena Beckylle oli, että anna koiran kasvaa rauhassa ennen kuin aloittaa sen hypyttämisen. Ohjeena odottaa, että koira on noin 18 kk. Hyppyjumpalla voi harjoitella rytmitystä ja takapään hallintaa. Lisäksi voi tehdä takapään käytön harjoituksia kotona, mitä olemmekin tehneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)