Helletreeniä

Paras tapa treenata on sopia treenit kaverin kanssa. Silloin tällainen laiska treenaajakin saa itsensä liikkeelle. Maanantaina Tanjan kanssa jälkeä treenaamassa helteisessä kesäillassa. tanja talloin Caralle "hämäläisen" jäljen eli jäljellä pituutta noin 300m, paljon kulmia ja kuusi keppiä. Itse tein Beckylle ruokajäljen, jossa ruokaa noin joka toisella askeleella ja purkki päässä.
Jälkien vanhetessa tehtii esineruututreenit pöheikköön, jossa koirien piti oikeasti uskaltaa mennä ryteikköön hakemaan esineet. Cara toi suunnitellusti kaksi esinettä. Halusin, että sille jää himo esineisiin. Pikku-Becky haki innokkaana ensimmäisen esineen ja mutta taas oli suunnattomia vaikeuksia hakea se toinen. Miten se voi olla niin vaikeaa.. Pitkällisen keskustelun jälkeen löntysti hakemaan toisen esineen. Onneksi viralliseen koitokseen on vielä aikaa ja monta treeniä vielä edessä päin. Loput esineet haimme sienestämällä ja kyllähän Becky ne esineet sieltä pöheiköstä löysi, kun olin mukana.
Caran vuoro. Nosti jäljen hyvin, mutta valitsi takajäljen. Jäljesti tarkasti ja nosti keppejä hyvällä moodilla. Selvisi riistahaasteesta pohdinnan jälkeen. Jäljen lopulla näkyi selvää hepaantumista ja kaahasi viimeisen kepin yli. Ihan jees suoritus kuitenkin. seuraavaksi täytyy tehdä pitkä kisamittainen jälki, jossa joutuu keskittymään kauan.
Becky ajoi ruokajälkensä nappulalta nappulalle. Välillä nenä nousee, mutta menee maahan takaisin, kun eteenpäin ei muuten pääse. Pitäisi jaksaa tehdä jälkiä pellolla, niin saataisin otukselle tarkkuutta lisää.
Treenien jälkeen menin uittamaan koirat ja samalla kävin uimassa itsekin.

Tiistaina vuorossa tottistreenit Haunisissa Elinan ja Tiinan kanssa. Cara teki ilmoittautumisen, paikallaolon, tasamaa noudon , estenoudon pressuesteellä ja eteenmenon. Ilmottautumisen ilme on parantunut roimasti, kun noudatan aina samaa kaavaa. Cara nostaa itse virettään ja pitää kontaktin tosi hienosti koko ajan ei anna minkään häiritä. Paikallaolo on myös parempaa, kun teen sen uudella tavalla. Käsjettyäni koiran maahan seison kome sekuntia paikallani ennen kuin lähden pois koiran luota. Cara jää rauhallisella mielellä odottamaan ilamn pään pyörimistä tai muuta häröilyä. Kummallista, miten treeni auttaa tähänkin asiaan. Tasamaanouto ihan jees. Hyppynoudossa pressueste oli ehä 95cm korkea. cara hyppäsi yli niin, että otti vielä takajaloillaan ilmassa lisä vauhtia hyppyyn, ei koskenut esteeseen ja pääsi puhtaasi yli. paluuhyppy oli hyvä. Toistettuna sama ilmiö. Koira saattoi olla epävarma hypyn yli pääsystä ja sen takia otti ilmassa vielä lisävauhtia tai syynä oli treenin puute tai jotain muuta, en tiedä. A-estettä en edes yrittänyt. Eteenmeno oli hyvä, suora ja ensimmäisellä käskyllä maahan. Tuota hyppyäämistä täytyy treenata ennen kisoja, että koira saa varmuutensa takaisin ja hyppää hyvin esteen yli.
Becky sai tehdä ilmottautumisen  toisen koiran kanssa ensimmäisen kerran elämässään. Becky yllätti minut. Sitä ei olisi toinen koira vähempää voinut kiinnostaa, Otusta kiinnosti vain kainalossani oleva palkka. Hieno juttu! Lisäksi tein vähän seuraamista, ja sivulla maahan menoa. Becky menne herkästi sivuttain maahan eli pitää treenata suoruutta.  Taas oli hyvät treenit ja parempi mieli, kun tuli edes jotain touhuttua koirien kanssa.

Se hyppää sittenkin :)

Jälkitarkastuksessa käydessämme Cara sai terveen paperit ja luvan aloittaa treenaaminen hitaasti rasitusta lisäten.
Sain isännän perjantaina mukaani hallille kameran kanssa. Tarkoituksena tehdä molemmille otuksille hyppyjumppaa ja katsoa Caran korkeushyppäämistä. Belgi loikki kuuden esteen sarjaa ensin miten sattui, mutta nostettuani rimat 30cm, alkoi otus tarkentaa hyppäämistään. Begin hyppääminen ei näyttänyt niin pahalta kuin oletin, mutta jumppaa vielä tarvitaan.

Cara hyppäsi kuuden esteen sarja tosi hienosti!

Korkeutta lähdin testaamaan rakentamalla kapean okserin. Aloitin 60cm ja korotin vähitellen 80cm. Näytti hienolta!!! Tästä on hyvä jatkaa hyppytreenejä.