Loukkasin selkäni töissä, ja ole potenut selkääni jo kolme viikkoa. Raastava hermokipu on tehokkaasti estänyt lähes kaiken treenaamisen.
Kun ensin ottaa kivun ja aivot sumentavat kipulääkkeet, niin pystyn jotain pientä tekemään otusten kanssa.
Viime viikonloppuna oli ATT:n kouluttajille järjestämällä kurssilla. Tekemisestä tai ajattelemisesta ei meinannut tulla mitään, koska aivot olivat ihan sumeat. Tein tekniikkaharjoitukset pieninä pätkinä. Treeneissä ehkä pystyisin sellaisia ohjauksia tekemään, mutta kisoissa niiden toteuttaminen ei ainakaan vielä onnistu. Kun olen joskus kunnossa, niin sitten treenataan kunnolla.
Tottista olen käynyt Haunisissa treenamassa. Viimeksi Caran kanssa treenattiin siirtymisiä ja odottamista. Tavoitteena hiljainen koira joka on hyvässä vireessä myös siirtymisissä. Alussa hiukan piippaamista, johon puutui heti. Loppu treeni sujui hyvin. Pitäisi kokeilla, jotian palloleikkiä ennen kentälle menoa, jos se vähentäisi piippaamista. Täytyy testata.
Pentunurkkaus
Becy on harjoitellut seuraamista imuttamalla. Herkästi sen perä kääntyy ulospäin. Näyttää siltä, että oman käden asennolla on suuri merkitys, miten Beckyn takapää on. Täytyy saada jokut valvovat silmät seuraavaan treeniin mukaan. Becky osaa avustetusti istua ja mennä maahan, mutta ei käskyjä vielä osaa. Ollaan vaan harjoiteltu oikeaa tekniikkaa.
Ensi sunnuntaina mennään Beckyn kanssa ATT:n järjestämään viettiseminaariin. Kouluttajana on Timo Paavola, joka ensin pitää aiheesta luennon ja sen jälkeen asiaa harjoitellaan käytännössä. Becky pääsi esimerkkikoiraksi. Mielenkiinnolla odotan, mitä otuksesta sanotaan. Ennenkaikkea odotan neuvoja, miten tuollaisen viettipakkausken kanssa kannattaa edetä.
Muita tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kuin saada selkäni kuntoon ja päästä takaisin treeni- ja kisakentille.
torstai 28. marraskuuta 2013
maanantai 18. marraskuuta 2013
Treenipulinaa
Hakua ollaan Caran kanssa treenattu lähinnä keskiviikko aamuisin sekailaisella joukolla, joka on koostunut pitkälle edennesitä harrastajista ja meistä vasta-alkajista. Joka treenistä olen oppinut jotain, ja kokeneet todenneet, kuinka mukavaa on välillä treenata uudessa porukassa.
Metsässä Caran kanssa on treenattu hajuhakua ja suorapalkkaa. Kunhan vierailta ihmisitä saa ruokaa, niin Cara sietää vieraat ihmiset makaamassa erilaisten piilojen alla. Ollaan siis menty siinä asiassa eteenpäin. Seuraavaksi Cara saa tehdä ensin hajuhakua ja eläinkokeena suoraa hakua.
Ilmaisuja ollaan treenattu kentällä ja kotona. Riikka sanoi, että ilmaisuja pitäisi olla noin 100 ennen kuin asiaa voi viedä metsään.Huoh, saisi nyt edes 50 täyteen. Sain kerran jopa kepon treenaamaan kanssani viereiselle kentälle ilmaisuja. Herkästi Cara jää odottamaan ruokapalkka ennenkuin nappaa patukan ja lähtee tuomaan sitä minulle. Tällä hetkellä ilmaisutreenejä on kasassa noin 15 -20.
No, onneksi meillä ei ole kiire, koska tavoitteena on EK-kisat joskus ensi syksynä.
Viime talvesta viisastuneena olen treenannut tottista ja esineruutua säännöllisesti, jotta keväällä ei taas kerättäisi kasaan uutta settiä. Esineruutu näyttää mielestäni nyt aika hyvältä. Cara lähtee sinne minne lähetän, mutta tekee ruudussa itsenäisesti töitä. Yleensä ei tule pois ennenkuin esine löytyy. Viimeksi Ninan kanssa treenatessa oli todella pienet esineet, mutta nekin löytyivät hienosti. EK:n tarkkuusruudun harjoitteleminen on varmasti parantanut nenän käyttöä myös suuressa esineruudussa.
Agilityrintamalla mennään keskitytään nyt treenaamiseen. Viikkotreeneissa kouluttaja pitää huolen, etten pääse helpolla. Joka treenissä tulee eteen asioita, joita en ole tullut ajatelleksi. Pitää asenteen nöyränä. Lisäksi olen päässyt / hakeutunut ulkopuoliseen koulutukseen, josta aina saa uusia treenattavia asioita ja näkemyksiä.
Kaiken tämän kruunaa pääsy Turun AMK:n fysioterapeutti opiskelijoiden Tiina Kuusisiton ja Jenni Ripatin opinnäytetön tutkimusryhmään, jonka aihe liitty fysiikkavalmennukseen. Joka maanatai-ilta hikoilemme hallilla, ja sen lisäksi tulee kotiläksyjä kotona hikoiltavaksi. Nyt harmitta tämä selkävamma, joka estää kaikenlaisen treeanmisen.
Pentunurkka
Becky kanssa on tehty muutama ruokajälki. Pisimmän pituu noin 50m, jonka otus selvitti hyvin. Keskittymiskyky riitti ja jokainen ruoka nostettiin järjestelmällisesti. Jospa jaksaisi tehdä vielä muutaman jäljen ennen lumen tuloa.
Kosketusalustaa ollaa harjoiteltu naksuttamalla, ja yllättävän nopeasti pentu sen oppikin. Seuraavaksi siirrän alustan uuteen paikkaan. Muuten ruuan kanssa ollaan muutaman kerran harjoiteltu seuraamista, istumista ja maahanmenoa. Pääasiassa pentu on saanut rällätä ja olla pentu. Edetään siis tämänkin tapauksen kanssa hitaasti.
Metsässä Caran kanssa on treenattu hajuhakua ja suorapalkkaa. Kunhan vierailta ihmisitä saa ruokaa, niin Cara sietää vieraat ihmiset makaamassa erilaisten piilojen alla. Ollaan siis menty siinä asiassa eteenpäin. Seuraavaksi Cara saa tehdä ensin hajuhakua ja eläinkokeena suoraa hakua.
Ilmaisuja ollaan treenattu kentällä ja kotona. Riikka sanoi, että ilmaisuja pitäisi olla noin 100 ennen kuin asiaa voi viedä metsään.Huoh, saisi nyt edes 50 täyteen. Sain kerran jopa kepon treenaamaan kanssani viereiselle kentälle ilmaisuja. Herkästi Cara jää odottamaan ruokapalkka ennenkuin nappaa patukan ja lähtee tuomaan sitä minulle. Tällä hetkellä ilmaisutreenejä on kasassa noin 15 -20.
No, onneksi meillä ei ole kiire, koska tavoitteena on EK-kisat joskus ensi syksynä.
Viime talvesta viisastuneena olen treenannut tottista ja esineruutua säännöllisesti, jotta keväällä ei taas kerättäisi kasaan uutta settiä. Esineruutu näyttää mielestäni nyt aika hyvältä. Cara lähtee sinne minne lähetän, mutta tekee ruudussa itsenäisesti töitä. Yleensä ei tule pois ennenkuin esine löytyy. Viimeksi Ninan kanssa treenatessa oli todella pienet esineet, mutta nekin löytyivät hienosti. EK:n tarkkuusruudun harjoitteleminen on varmasti parantanut nenän käyttöä myös suuressa esineruudussa.
Agilityrintamalla mennään keskitytään nyt treenaamiseen. Viikkotreeneissa kouluttaja pitää huolen, etten pääse helpolla. Joka treenissä tulee eteen asioita, joita en ole tullut ajatelleksi. Pitää asenteen nöyränä. Lisäksi olen päässyt / hakeutunut ulkopuoliseen koulutukseen, josta aina saa uusia treenattavia asioita ja näkemyksiä.
Kaiken tämän kruunaa pääsy Turun AMK:n fysioterapeutti opiskelijoiden Tiina Kuusisiton ja Jenni Ripatin opinnäytetön tutkimusryhmään, jonka aihe liitty fysiikkavalmennukseen. Joka maanatai-ilta hikoilemme hallilla, ja sen lisäksi tulee kotiläksyjä kotona hikoiltavaksi. Nyt harmitta tämä selkävamma, joka estää kaikenlaisen treeanmisen.
Pentunurkka
Becky kanssa on tehty muutama ruokajälki. Pisimmän pituu noin 50m, jonka otus selvitti hyvin. Keskittymiskyky riitti ja jokainen ruoka nostettiin järjestelmällisesti. Jospa jaksaisi tehdä vielä muutaman jäljen ennen lumen tuloa.
Kosketusalustaa ollaa harjoiteltu naksuttamalla, ja yllättävän nopeasti pentu sen oppikin. Seuraavaksi siirrän alustan uuteen paikkaan. Muuten ruuan kanssa ollaan muutaman kerran harjoiteltu seuraamista, istumista ja maahanmenoa. Pääasiassa pentu on saanut rällätä ja olla pentu. Edetään siis tämänkin tapauksen kanssa hitaasti.
perjantai 1. marraskuuta 2013
"MInä en koskaan ala hakua harrastamaan"
PK
Niin sitä vain huomaa kökkivänsä kivenkolossa, ja odottavansa koiran tuloa. :)
Uutta lajia aloittaessaan on tuskallista todeta olevansa niin kädetön ja joutuvansa kysymään treenikavereiden ohjeita.
Hakutreenit ovat yleensä keskiviikkoa aamuisin, ja tehokkaalla toiminnalla treenit kestävät noin kaksi tuntia. Ei mene siis koko päivää.
Treenikertoja on nyt takana 5- 6. Aluksi harjoitetiin näyttöjä eli Cara sai vain juosta kentällä ihmisten luo syömään ruokaa. Kysyttyäni neuvoa Riikalta ja Caran kasvattajalta aloimme harjoitella koko ketjua eli ensin rullan hakua ja siiten näyttö, josta palkka. Aluksi harjoiteltiin kentällä, mutta Cara ei meinannut millään ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Se vain pyöri maalimiehen ympärillä ja odotti ruokaa. Keskiviikkona treeneissä Caralle syttyi lamppu. Se taas pyöri maalimiehen ympärillä odottaen ruokaa, mutta sitten nappasi rullan ja lähti juoksemaan luokseni. JES! Risto neuvoi, että maalimies voi heittää rullaan selkänsä taakse, jotta Caran ei tarvitse ottaa sitä vieraan ihmisen kädestä. Se toimi hyvin. Nyt täytyy tämä ketju saada ensin kuntoon, niin sitten voimme lisätä haastetta. Pääasia, että meillä molemmilla on hauskaa, ja opimme uusia asioita. Onneksi lähipiirissä on haun asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa 24/7.
Tarkkuusetsintää olen treenannut muutaman kerran. Siihen tarvitsen lisää neuvoja, koska Cara helposti lähtee tallatun alueen ulkopuolelle tai jää epävarmana seisomaan paikalleen ilmaa hasitelemaan. Jotenkin tuntuu, ettei se ihan tarkkaan tiedä, mitä siltä halutaan.
Agility
Viikonloppuna kävin Caran ja Beckyn kanssa Lempäälässä agi-kisoissa ja pentua Ninalle näyttämässä.
Vaikka varasin aikaa kisapaikalla olemiseen, niin huomasin hermoilevani, koska pentu oli mukana. Uusien ruutinien luominen Caran lämmittelyn ja pennun ulkoiluttamisen kanssa oli aluksi haasteellista. Ekalta radalta tulos 15, pari rimaa ja puomin ylöstulo. Hosuin liikaa ja se siitä. Toiselle radalle keskityin hyvin ja tein oman rauhallisen ohjaukseni. Tuloksena 0, sijoitus 4. Suorituksesta Cara palkkasi itseään nappaamalla kädestäni, niin että siihen tuli kunnon vekki. Viimeinen rata oli hyppyrata, jossa alussa oli pitkät estevälit. Radalla Cara pääsi vauhdin hurmaan, eikä sitten pitisnnypläyskohdassa kyennyt tulemaan ohjaukseen vaan vauhdin hurmassa paahtoi suoraan putkeen. Tuloksena siis hylly.
Pentunurkkaus
Becky on saanut elää lähes pellossa. Ollaan vaan käyty leikkimässä erilaisissa paikoissa. Sitä ei ainakaan vielä paljon hetkauta, missä leikitään ja paljonko on häiriötä. Se vain kesittyy leikkimiseen.
Kuivanappulat eivät sille kelpaa märkänä, joten seuraamisen alkeita ollaan harjoiteltu koiran makkaran voimin.
Kävin Lempäälän reissun yhteydessä pentua Ninan luona näyttämässä. Ilmeisesti oli tyytyväinen näkemäänsä, koska pentu lähti mukanani Turkuun.
Niin sitä vain huomaa kökkivänsä kivenkolossa, ja odottavansa koiran tuloa. :)
Uutta lajia aloittaessaan on tuskallista todeta olevansa niin kädetön ja joutuvansa kysymään treenikavereiden ohjeita.
Hakutreenit ovat yleensä keskiviikkoa aamuisin, ja tehokkaalla toiminnalla treenit kestävät noin kaksi tuntia. Ei mene siis koko päivää.
Treenikertoja on nyt takana 5- 6. Aluksi harjoitetiin näyttöjä eli Cara sai vain juosta kentällä ihmisten luo syömään ruokaa. Kysyttyäni neuvoa Riikalta ja Caran kasvattajalta aloimme harjoitella koko ketjua eli ensin rullan hakua ja siiten näyttö, josta palkka. Aluksi harjoiteltiin kentällä, mutta Cara ei meinannut millään ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Se vain pyöri maalimiehen ympärillä ja odotti ruokaa. Keskiviikkona treeneissä Caralle syttyi lamppu. Se taas pyöri maalimiehen ympärillä odottaen ruokaa, mutta sitten nappasi rullan ja lähti juoksemaan luokseni. JES! Risto neuvoi, että maalimies voi heittää rullaan selkänsä taakse, jotta Caran ei tarvitse ottaa sitä vieraan ihmisen kädestä. Se toimi hyvin. Nyt täytyy tämä ketju saada ensin kuntoon, niin sitten voimme lisätä haastetta. Pääasia, että meillä molemmilla on hauskaa, ja opimme uusia asioita. Onneksi lähipiirissä on haun asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa 24/7.
Tarkkuusetsintää olen treenannut muutaman kerran. Siihen tarvitsen lisää neuvoja, koska Cara helposti lähtee tallatun alueen ulkopuolelle tai jää epävarmana seisomaan paikalleen ilmaa hasitelemaan. Jotenkin tuntuu, ettei se ihan tarkkaan tiedä, mitä siltä halutaan.
Agility
Viikonloppuna kävin Caran ja Beckyn kanssa Lempäälässä agi-kisoissa ja pentua Ninalle näyttämässä.
Vaikka varasin aikaa kisapaikalla olemiseen, niin huomasin hermoilevani, koska pentu oli mukana. Uusien ruutinien luominen Caran lämmittelyn ja pennun ulkoiluttamisen kanssa oli aluksi haasteellista. Ekalta radalta tulos 15, pari rimaa ja puomin ylöstulo. Hosuin liikaa ja se siitä. Toiselle radalle keskityin hyvin ja tein oman rauhallisen ohjaukseni. Tuloksena 0, sijoitus 4. Suorituksesta Cara palkkasi itseään nappaamalla kädestäni, niin että siihen tuli kunnon vekki. Viimeinen rata oli hyppyrata, jossa alussa oli pitkät estevälit. Radalla Cara pääsi vauhdin hurmaan, eikä sitten pitisnnypläyskohdassa kyennyt tulemaan ohjaukseen vaan vauhdin hurmassa paahtoi suoraan putkeen. Tuloksena siis hylly.
Pentunurkkaus
Becky on saanut elää lähes pellossa. Ollaan vaan käyty leikkimässä erilaisissa paikoissa. Sitä ei ainakaan vielä paljon hetkauta, missä leikitään ja paljonko on häiriötä. Se vain kesittyy leikkimiseen.
Kuivanappulat eivät sille kelpaa märkänä, joten seuraamisen alkeita ollaan harjoiteltu koiran makkaran voimin.
Kävin Lempäälän reissun yhteydessä pentua Ninan luona näyttämässä. Ilmeisesti oli tyytyväinen näkemäänsä, koska pentu lähti mukanani Turkuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)