perjantai 1. marraskuuta 2013

"MInä en koskaan ala hakua harrastamaan"

PK
Niin sitä vain huomaa kökkivänsä kivenkolossa, ja odottavansa koiran tuloa. :)
Uutta lajia aloittaessaan on tuskallista todeta olevansa niin kädetön ja joutuvansa kysymään  treenikavereiden ohjeita.
Hakutreenit ovat yleensä keskiviikkoa aamuisin, ja tehokkaalla toiminnalla treenit kestävät noin kaksi tuntia. Ei mene siis koko päivää.
Treenikertoja on nyt takana 5- 6. Aluksi harjoitetiin näyttöjä eli Cara sai vain juosta kentällä ihmisten luo syömään ruokaa. Kysyttyäni neuvoa Riikalta ja Caran kasvattajalta aloimme harjoitella koko ketjua eli ensin rullan hakua ja siiten näyttö, josta palkka. Aluksi harjoiteltiin kentällä, mutta Cara ei meinannut millään ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Se vain pyöri maalimiehen ympärillä ja odotti ruokaa.  Keskiviikkona treeneissä Caralle syttyi lamppu. Se taas pyöri maalimiehen  ympärillä odottaen ruokaa, mutta sitten nappasi rullan ja lähti juoksemaan luokseni. JES! Risto neuvoi, että maalimies voi  heittää rullaan selkänsä taakse, jotta Caran ei tarvitse ottaa sitä vieraan ihmisen kädestä. Se toimi hyvin. Nyt täytyy tämä ketju saada ensin kuntoon, niin sitten voimme lisätä haastetta. Pääasia, että meillä molemmilla on hauskaa, ja opimme uusia asioita. Onneksi lähipiirissä on haun asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa 24/7.
Tarkkuusetsintää olen treenannut muutaman kerran. Siihen tarvitsen lisää neuvoja, koska  Cara helposti lähtee tallatun alueen ulkopuolelle tai jää epävarmana seisomaan paikalleen ilmaa hasitelemaan.  Jotenkin tuntuu, ettei se ihan tarkkaan tiedä, mitä siltä halutaan.

Agility

Viikonloppuna kävin Caran ja Beckyn kanssa Lempäälässä agi-kisoissa ja pentua Ninalle näyttämässä.
Vaikka varasin aikaa kisapaikalla olemiseen, niin huomasin hermoilevani, koska pentu oli mukana. Uusien ruutinien luominen Caran lämmittelyn ja pennun ulkoiluttamisen kanssa oli aluksi haasteellista. Ekalta radalta tulos 15, pari rimaa ja puomin ylöstulo. Hosuin liikaa ja se siitä. Toiselle radalle keskityin hyvin ja tein oman rauhallisen ohjaukseni. Tuloksena 0, sijoitus 4. Suorituksesta Cara palkkasi itseään nappaamalla kädestäni, niin että siihen tuli kunnon vekki. Viimeinen rata oli hyppyrata, jossa alussa oli pitkät estevälit. Radalla Cara pääsi vauhdin hurmaan, eikä sitten pitisnnypläyskohdassa kyennyt tulemaan ohjaukseen vaan vauhdin hurmassa paahtoi suoraan putkeen. Tuloksena siis hylly.

Pentunurkkaus
Becky on saanut elää lähes pellossa. Ollaan vaan käyty leikkimässä erilaisissa paikoissa. Sitä ei ainakaan vielä paljon hetkauta, missä leikitään ja paljonko on häiriötä. Se vain kesittyy leikkimiseen.
Kuivanappulat eivät sille kelpaa märkänä, joten seuraamisen alkeita ollaan harjoiteltu koiran makkaran voimin.
Kävin Lempäälän reissun yhteydessä pentua Ninan luona näyttämässä. Ilmeisesti oli tyytyväinen näkemäänsä, koska pentu lähti mukanani Turkuun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti