Treenipulinaa

Hakua ollaan Caran kanssa treenattu lähinnä keskiviikko aamuisin sekailaisella joukolla, joka on koostunut pitkälle edennesitä harrastajista ja meistä vasta-alkajista. Joka treenistä olen oppinut jotain, ja kokeneet todenneet, kuinka mukavaa on välillä treenata uudessa porukassa.
Metsässä Caran kanssa on treenattu hajuhakua ja suorapalkkaa. Kunhan vierailta ihmisitä saa ruokaa, niin  Cara sietää  vieraat ihmiset makaamassa erilaisten piilojen alla. Ollaan siis menty siinä asiassa eteenpäin. Seuraavaksi Cara saa tehdä ensin hajuhakua ja eläinkokeena suoraa hakua.
Ilmaisuja ollaan treenattu kentällä ja kotona. Riikka sanoi, että ilmaisuja pitäisi olla noin 100 ennen kuin asiaa voi viedä metsään.Huoh, saisi nyt edes 50 täyteen. Sain kerran jopa kepon treenaamaan kanssani viereiselle kentälle ilmaisuja. Herkästi Cara jää odottamaan ruokapalkka ennenkuin nappaa patukan ja lähtee tuomaan sitä minulle. Tällä hetkellä ilmaisutreenejä on kasassa noin 15 -20.
No, onneksi meillä ei ole kiire, koska tavoitteena on EK-kisat joskus ensi syksynä.
Viime talvesta viisastuneena olen treenannut tottista ja esineruutua säännöllisesti, jotta keväällä ei taas kerättäisi kasaan uutta settiä. Esineruutu näyttää mielestäni nyt aika hyvältä. Cara lähtee sinne minne lähetän, mutta tekee ruudussa itsenäisesti töitä. Yleensä ei tule pois ennenkuin esine löytyy. Viimeksi Ninan kanssa treenatessa oli todella pienet esineet, mutta nekin löytyivät hienosti. EK:n tarkkuusruudun harjoitteleminen on varmasti parantanut nenän käyttöä myös suuressa esineruudussa.

Agilityrintamalla mennään keskitytään nyt treenaamiseen. Viikkotreeneissa kouluttaja pitää huolen, etten pääse helpolla. Joka treenissä tulee eteen asioita, joita en ole tullut ajatelleksi. Pitää asenteen nöyränä. Lisäksi olen päässyt / hakeutunut ulkopuoliseen koulutukseen, josta aina saa uusia treenattavia asioita ja näkemyksiä.
Kaiken tämän kruunaa pääsy Turun AMK:n fysioterapeutti opiskelijoiden Tiina Kuusisiton ja Jenni Ripatin opinnäytetön tutkimusryhmään, jonka aihe liitty fysiikkavalmennukseen. Joka maanatai-ilta hikoilemme hallilla, ja sen lisäksi tulee kotiläksyjä kotona hikoiltavaksi. Nyt harmitta tämä selkävamma, joka estää kaikenlaisen treeanmisen.

Pentunurkka

Becky kanssa on tehty muutama ruokajälki. Pisimmän pituu noin 50m, jonka otus selvitti hyvin. Keskittymiskyky riitti ja jokainen ruoka nostettiin järjestelmällisesti. Jospa jaksaisi tehdä vielä muutaman jäljen ennen lumen tuloa.
Kosketusalustaa ollaa harjoiteltu naksuttamalla, ja yllättävän nopeasti pentu sen oppikin. Seuraavaksi siirrän alustan uuteen paikkaan. Muuten ruuan kanssa ollaan muutaman kerran harjoiteltu seuraamista, istumista ja maahanmenoa. Pääasiassa pentu on saanut rällätä ja olla pentu. Edetään siis tämänkin tapauksen kanssa hitaasti.