Se osaa sittenkin

Viime aikoina olen keskittynyt treeneissä Pk-lajeihin agilityn jäädessä vähemmälle.
Haku edistyy pienin askelin. Vielä treeneissä on teemana suoraan eteneminen ja viimeksi aloin opettaa koiralle neliön alkeita. Hienosti Cara etenee suoraa pistolle, mutta liian helposti palaa samoja jälkiä takaisin. Viime treenien teemana saada Cara palaamaan suoraan luokseni eli tekemään neliö. Olin liian hidas huutamaan , ja Cara ehti palata vanhaa reittiä takaisin päin kunnes korjasi linjaa suoraan luokseni. Tätä täytyy treenata vielä lisää. Vielä riittää paljon treenattavaa ennenkuin ollaan kisavalmiita.

Ensimmäiset jälkikisat lähestyvät uhkaavasti. Jäljellä Caralla on ollut ensimmäisen kepin nostaminen ja riistihaasteista selviäminen. Olen tarkoituksella hakeutunut maastoihin, joissa paljon riistan jälkiä. Olin  Soilen kanssa Kärryisissä treenaamassa, ja Soile talloi Caralle jäljen, jossa paljon kulmia, piikkejä ja 10 keppiä. Jouduin vielä ajamaan jäljen ihan yksin. Hienosti Cara selvitti peurahaasteet, kaikki kepit nousivat ja minä pysyin rauhallisena.

Laaksosen Mikan ja Elinan tottistreeneissä on viilattu pilkkua. Viimeksi treenattiin eteenmenoa, joka yllättäen oli Caralle vaikea. Koira kiisi kentän reunaan, muttei mennyt maahan millään. Sitä sitten taottiin koiran päähän. Tätä täytyy treenata vielä ajatuksella, että koiran kuulo palautuu ja otus osaa mennä maahan ensimmäisestä käskystä.
Lisäksi treenattiin siirtymisiä; kapulan hakuja eteenmenosta paikalleenmenoa ja odottamista. Sain paljon neuvoja ja vinkkejä, miten kisatilanteessa kannattaa toimia. Nyt vain pitäsi muistaa kaikki saamani ohjeet.
Eilen kävin Haunisissa treenamassa tottista. Cara teki kokeenomaisesti koko kaavion ilman palkkaa. Yritin tehdä samalla kaavalla valmistautmiset kuin ajattelin tehdä ne kokeessakin. Hyvää oli se, että koira oli hiljaa ja piti kontakti hyvin. Haasteelista oli, että tasamaa noudossa piti päästää pieni haukku ja eteenmenossa otus meni maahan vasta toisella käskyllä. En ajtellut ehdä enää kokeenomaisi treenejä vaan vaan fiilistellä ja kerrata haasteellisia juttuja ennen ksioja.

Beckyn treenit edistyvät hitaasti. Tein sille pitkään ruohikkoon U-mallisen jäljen. Olipa haasteellinen pienelle koiralle. Otus nosti nokkansa moneen kertaan, rynni, pyöri. onneksi pysyin rauhallisena ja odotin, että otus laskee nokkansa maahan. 50m pitkän jäljen tekmiseen meni aikaa varmaan 20 min.
Tottiksessa ollaan treenattu jääviä liikkeitä ilman käsiapuja. Peruutan ja käsken koiraa satunnaisesti istu, maa tai seis. Vähitellen Becky on alkanut olla kuulolla ja onnistumisia tulee. Ihmeesti treenaaminen auttaa :)

Treeniä pukkaa

Ulkoruokintakauden alettua ei olla paljon sisällä viihdytty vaan illat täyttyvät treeneistä.

Perineteinen Wapuuleiri  oli Valkeakosken kaupungin joku nuorisokeskus. Paikka oli loistava leripaikka; sijaitsi huitsin nevadassa, tilaa riittävästi ulkoiluttaa koiria ja makutilat lämpimät.

 Wappuleirillä treenattiin Caran kanssa jälkeä ja hakua  ja Beckyn kanssa puruja ja tottista.

Jäljellä Caralle tehtiin haastava 500m jälki, jossa paljon kulmia ja keppejä. Lisähaasteena tuli vieras jälki Caran jäljen päälle eli harhajälkiä riittävästi. Hienosti Cara selvitti jäljen. Kouluttajalla ei ollut paljon sanottavaa Caran tekemisestä. Niin ja jana oli superhieno:)

Haussa Caralle annettiin haaste. Sen piti itse hoksata ottaa norjalasrulla suuhun. Kyllä pienen belgin päässä kävi suhina, kun se yritti hokasta, mitä piti tehdä. Cara tarjosi syviä pistoja maastoon, keppien keräämistä maalimiehen ympäriltä, paineistumista, mutta lopulta hoksasi ottaa rullan suuhun. Siitäkös alkoi bileet. Asia jätettiin Caran päähän muhimaan. Ilmaisuja eli norjalaisrullan ottamista ollaan sen jälkeen treenattu muutaman kerran kentällä. Treeni on auttanut, nyt Cara osaa jo heti ottaa rullan suuhun. Asiaa ei olla vielä viety metsätreeneihin.

Becky treenasi leikkimistä  maalimiehen kanssa. Ei olisi kannattanut, koska maalimies olisi halunnut ostaa koiran. Otus oli hänen mielestään niin hieno pikku pentu. No joo, Becky taisteli patukasta, vartioi sitä ja raivosi maalimiehelle, kai se sitten oli hienoa. Sain ohjeeksi viedä koiraa hyvän maalimiehen leikitettäväksi.

Tottistreeneissä kerroin paineeni, kun tiedä miten edetä seuraamisen opettamisessa. Becky osaa imuttaa hienosti, mutta käden noustessa koiran ryhti tippuu ja se seuraa velttona kättä. Sain helpotuksen, kun sain opastusta, miten voin siirtyä suoraan imuttamisesta lelupalkkaan. Kouluttaja oli todella pätevä, hän kädestä pitäen neuvoi, missä pitää palkkaa, miten harjoitella kääntymisiä. Suuri kiitos kouluttajalle. Sain myös paljon vinkkejä, kun seurasi hänen kouluttamistaan muiden koirakoiden kanssa.

Seuraavalla viikolla heti oltiin tyttöjen ( Eijan ja Tanjan) kanssa jälkeä treenamassa. Talloimme toisillemme jäljet, jotka sitten ajettiin yksin. Tällaisia treenejä minä tarvitsen. Jälki oli tehty riistan sotkemaan maastoon, joka aiheutti Caralle suuira haasteita. Loppussa Cara hukkasi jäljen -> minä luovutin ja lompsimme metsästä pois. Jäljen tekijän lompsiessa perässä luotan siihen, että hän lopulta kertoo jäljen oikean suunnan. 

Turun Rotikkayhdistys järjestää tänä keväänä tuomarin luotsaamat tottistreenit, joissa käydään tottikseen liittyviä asioita läpi. Tehdään pieniä kisanomaisia pätkiä, joista saa palautetta ja testataan, miten voisi parantaa suoritustaan. Tärkein asia on se, minkälaisella mielialalla koira tulee kentälle. Ensimmäisessä treenissä Caran pää pyöri kuin sirkuksessa. Kun huomautin asiasta, ja itse paransin ryhtiäni ja laskin hartiani alas, niiin koiran kontakti parani. Seuraavissa treeneissä koiran piti kontaktin koko ajan. Seuraavaa kertaa varten täytyy parantaa paikallaolon mielentilaa.Saada sinnekin koiralle  tarkkaavainen rauha.

Becy on treenannut seuraamista saamillani ohjeilla, ja koiran asenne on parantunut roimasti. Nyt uskallan treenatakin, kun tiedän mitä olen tekemässä.

Esineruutua olemme treenanneet suuressa ja pienessä porukassa. Jari kutsui lähes kaikki TKK:n naiset esineruututreeneihin, jotka pidettiin haasteellisessa maastossa. Maaston muot ja esineet( villasukka, sulkapallo ja nahkakotelo) tuottivat lähes kaikille koirille haasteita. Carakin teki sitkeästi töitä ja toi lopulta kaksi esinettä. Becky on nyt siinä vaiheessa, että viemme yhdessä yhden esineen ja se tuo sen minulle. Toista esinettä se ei tuo, koska työt on jo tehty :) Eilen treenatessani oivalsin, että teen jaktossa vierekkäisiä kaistaleita, joissa yksi esine. Niin voin saada Beckyn hakemaan sen seuraavankin esineen. 

Eilen oli vuorossa jälkitreenit Soilen kanssa. Hän talloi Caralle 1100m pitkän jäljen, jossa maastonvaihteluita. Taas loppupuolella Caralta loppui usko, ja se pyöri kauan yhdessä piikkissä. Se ei uskaltanut päättää, mistä jatkaa eteenpäin. Lopulta kehoitn, että mene vaan, ja koira lähti eteenpäin jälkeä. Pysyin rauhallisena, koska Soile peesasi takanani. Kaikki kepit nousivat. Sovimme, että seuraavissa treeneissä minut pistetään taas yksin jäljelle hermojani treenaamaan.

Becky sai tehdä lyhyen ruokajäljen, jonka se ajoi keskittyneesti. Pitäisi varmaan aloittaa järjestelmällinen treenaaminen.

Agility on nyt hetken tauolla. En lähde metsästämään tupla-0 tämän vuoden SM-kisoihin. Se ei ole koskaan sopinut minulle. Haluan nyt keskittyä Caran kanssa PK-lajeihin ja aloittaa kesällä valmistautumisen agilitykauteen. Varakartturi kisaa haluamissaan kisoissa Caran kanssa.

Kesällä Caran lajeina ovat jälki, haku ja agility. Beckyn lajeina ovat tottis, maalimiehen kanssa leikkiminen ja jälki. Eiköhän siinä ole puuhaa ihan riittävästi.