Vihdoin koitti kauan odotettu tyttöjen jälkileiriviikonloppu.
Matkasimme Renkoon, jossa osallistuimme Hämenlinnan kennelkerhon jälkikoulutukseen. Kouluttajana toimi pitkänlinjan jälkimies Raimo.
Lauantai aamu alkoi teoriaosuudella, jossa kerrattiin jäljen kouluttamisen perusteita ja osallistujat saivat esittää kysymyksiä. Sen jälkeen lähdimme maastoon. Me turkulasiet ymmärsimme, että ohjeena oli tehdä max 400m pitkä jälki, joss väh 10 keppiä, runsaasti kulmia ja muutama piikki. Kiltisti me talloimme jäljet, minä 460m.
Jälkien vanhneettua ajoimme jäljet. Kouluttaja huokaili, koska hän olli koko ajan painottanut, että jäljet ovat lyhyitä, noin 200 - 300m, joissa keppi aina 10 askelta kulman jälkeen ja suorat max 30 askelta. Cara ajoi jälkeään hosuen ja minä söhläsin, minkä ehdin. Kymmenestä kepistä nousi ehkä kuusi. Samoin kävi muille turkulaisille. Ruokatauon jälkeen teimme vielä yhdet jäljet, jotka tehtii kouluttajan rautalankaohjeitten kanssa. pituus max 150 m. janalta 15 askelta keppi, 10 askelta kulma 10 askelta keppi 15 askelta piikki ja takaisin tielle ja keppi. Tämä lopulta onnistui ja kepitkin nousivat.
Perusajatuksen kouluttajalla oli , että lyhyitä jälkiä, paljon keppejä, jotta koiraa päästään palkkaamaan= koiran itseluottamus nousee. Paljon kulmia, jotta koira pysyy tarkkana ja lähellä oleva keppi toimii palkkana.
Ilalla saunottiin, syötiin ja juotiin ja painuttiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna saimme toteuttaa kouluttajan ohjeita, ja tehdä nyt oikeasti lyhyen jäljen. Cara ajoi hienosti jälkensä. Huomasi, kuin otus innsotui, kun keppejä nousi koko ajan ja jälki oli haasteellinen kulmineen ja piikkeineen. Caralle tämä näytti ainakin sopivan. tuo varmsti vaihtelua ja intoa jatkuviin pitkiin suoriin ja puuduttavaan jäljestykseen. Kouluttaja kertoi, että hän ajaa ainoastaan kisoissa pitkää jälkeä. Hänen koiransa tulee vain tarkkaavaisemmaksi, koska keppejä ei löydy.
Esineruutua myös treenattiin. Kouluttaja neuvoi tekemään erimallisia ruutuja T - tai L- mallisia ruutuja, pieniä ruutuja 10m x 10m, vinoneliöitä. Tavoitteena pitkää koira tarkkaavaisena ja säilyttää otuksen mielenkiinto. Treenasimme T-mallisa ruutua. Hiensoti koirat löysyivät T:n sakaroissa olevat esineet.
Helposti treeneissä jää junnaamaan samoihin kuvioihin ja toistaa kisakuvioita. Pitäisi aina ajatella, miten voisi pitää koiran mielenkiinnon hereillä ettei treeneistä tule puuduttavia.
Becky sai leirillä opetella leiri elämää. Aika hienosti se sopeutui, mutta häkissä odottaminen Caran treenatessa oli sille vielä liian haasteellista. Vois itä huutoa ja kimeää haukuntaa.
Tein Beckylle yhden makkarajäljen, jonka se ajoi hienosti. Lisäksi treenattii vähän perusasentoa ja paikallaolon alkeita.
Ai juu, oltiin me perjantaina Caran kanssa PK-tottsitreeneissä, joissa vetäjänä oli Mika ja Elina Laaksonen. Todella hyvä ilta. Kouluttajat olivat paneutuneet asiaansa. Ensimmäisellä kerralla treenasimme kentälle tuloa ja ilmoittautumista. Kontaktin pysymistä ja kuulolla oloa.
Seuraava leiri onkin jo ensi viikonloppuna, kun matkaan Caran kasvattajaleirille. Ohjelmassa jälkeä, hakua, tottista ja maalimiehen leikkihetkiä. Puuhaa siis riittää. Onneksi leirin jälkeen on viikon toipumisloma :)
