Lomatouhut

Loma on vietetty laiskotellen. Cara on ollut sairaslomalla eli otus on saanut harrastaa remmilenkkeilyä. Beckyn kanssa on yritetty treenata enemmän tai vähemmän ajatuksella. Tottiksessa on treenattu nyt kontaktia, kun avustajalla on ollut superpatukka. Ensin Becky kykeni vain sivusilmällä vilkaisemaan minua, mutta tänään jo piti kontaktia jopa 5 sekuntia. Palkaksi pääsee leikkimään superpatukkansa kanssa. Siitä se lähtee, se hallinnan harjoittelu.
Cara sai tänään treenata tottista kentällä. Olipa otuksessa virtaa :) Tein kisanomaisen kaavan mukaisesti ilmoittautumisen. Ensin koiralle pallo hetkeksi mälvättäväksi, sitten makuulla rauhoittuminen , josta perusasentoon. Tästä ilmoittautumaan. Selkeällä kaavalla Cara on oppinut pitämään kontaktinsa hyvin, eikä pää pyöri. Paikallaolo oli hyvä, asenne ja mieliala oikea. Tähän on auttanut, että maahan käskyn jälkeen olen kolme sekuntia paikallani ja vasta sitten lähden pois koiran luota. Tunnelma on paljon rauhallisempi. Seuraamisessa pientä keulimista, jonka Cara korjasi huomauttamisen jälkeen.
Lopuksi vielä esineruututreenit. Cara sai hakea kolme esinettä, jonka teki mallikkaasti. Beckyllä on vielä matkaa samanlaiseen osaamiseen. Nyt jo muistaa, että se esine , ai juu se pitää hakea. Ensimmäisen haettuaan pakka hajoaa; " tuossa on ollut ruokaa, syönpä sen, tuolla kiven päällä on mielenkiintoinen kassi, kiipeän sinne, mikä auto tuolla menee jne". Lopulta monen säädön jälkeen otus ymmärtää hakea sen toisen esineen.

Parasta treeneissä kuitenkin on ajatusten vaihto treenikavereiden kanssa. Heidän kanssaan saa pohtia koiraharrastamisen tai harrastamattomuuden eri puolia. Omat ajatukset selkeytyvät, kun saa jakaa niitä muiden kanssa.

Sairausnurkka: Cara on nyt ollut totaalitauolla 3,5 viikkoa. Hoitona on ollut kipulääkkeet, laser-hoito. Nyt syö Nutrolin Nivel-valmistetta ja ruusunmarjajauhetta. Olen hysteerisenä vahdannut koirani jalkoja nähdäkseni onko koirani oikeassa takajalassa jotain vikaa. Sen tiedän, ettei enää kevennä liikkuessaan ja pitää seisoessaan tasapainoisesti painon molemmilla takajaloilla. Iltaisin Caraa hieroessani se ei enää suoraan tarjoa oikeaa takapäätään hierottavaksi vaan nyt tarjoaa etupäätään hellittäväksi. Menemme viikon päästä uudestaan eläinlääkäriin, jotta tiedämme jatkosta. Toivotaan parasta !

Taukoa ja treeniä

Lomasuunnitelmat menivät uusiksi, kun Caralle tuli ainakin kuukauden treenitauko. Ensin huomasin, että koira keventää ajoittain toista takajalkaansa. Treenatesssani metrin estettä Cara hyppäsi todella rumasti ja huonolla tekniikalla. Huolestuin, koska Cara on hyvä hyppääjä eikä aikaisemmin ole ollut hyppyongelmaa. Ensin Tanja tuki koiran eikä löytänyt selvää syytä oireille. Seuraavaksi mentiin eläinlääkäriin, jossa taas koiraa väännettiin joka suuntaan. Caran ilmekään ei värähtänyt, eikä eläinlääkäri pystynyt suoraan sanomaan, että missä vika. Päädyin koiran rangan ja takapään kuvaamiseen. Luusto edelleen  primaa, löydöksenä toisessa polvessa enempi nivelnestettä kuin toisessa. Syynä eläinlääkärin mukaan vamma tai mikro nivelsiteen repeämä. Hoitona totaali lepo kuukauden, särkylääkettä kaksi viikkoa ja heinäkuun alkupuolella uusi kontrolli. Kyllä harmitti. Caran piti mennä Agirotuun varakartturin kanssa ja minun kanssa mennä  puolustamaan piirimestaruutta. Onneksi harmitus meni ohi, ja nyt pääasia on saada koira kuntoon. Minulla on kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että syynä olisi vain vamma, joka paranee levolla eikä mikään leikkausta vaativa juttu.
Lääkekuurin lisäksi Cara syö Nutrolin nivelvalmistetta jaTanja lainasi laserhärpäkettään eli kaikki mahdolliset keinot ovat käytössä. Tällä hetkellä näyttää hyvältä; koira varaa molempiin jalkoihinsa yhtä paljon, enkä kävellessä näe mitään keventämistä.

Becky on nyt sitten joutunut ottamaan Caran harrstuskoiraroolin. Pieni muru joutuu nyt treenaamaan sitä sun tätä kanssani. Aloitimme haun treenaamisen. Ollaan ihan alkumetreillä eli Becky harjoittelee juoksemalla vieraiden ihmisten luo syömään herkkuja. Tavoitteena on, ettei tule yhtään pöhinää eikä komentamista. Tätä varmaan kannattaa tehdä aika kauan tämän tapauksen kanssa, että tulee hyvä maalimiesmotivaatio ja korrekti käyttäytyminen.
Seuraamisen epätoivo on vihdoinkin vaihtunut toiveikkuuteen:) Lelupalkkaan siirtyminen sai koiran ilmeen muuttumaan, ja nyt se seuraa jo muutaman askeleen oikealla ilmeellä. Tästä se lähtee. Toinen suurhaaste on paikallaolon treenaaminen.Tavoitteena on oikea ilme ja rauhallinen mieliala. Nyt Becky pystyy olemaan 2 sekuntia paikallaan eli matkaa BH-kokeen 20 min paikallaoloon vielä on. Onneksi on aikaakin, ei ihan heti olla menossa.
Jäävien harjoittelussa Becky on mennyt eteenpäin. Nyt pystyy jo ilman apuja tekemään maahanmenon ja istumisen, kun peruutan. Treenaaminen kannattaa :)

Lisäksi Becky käy viikottain leikkimässä maalimiehen kanssa. Se näyttää tekevän koiralle hyvää, jotenkin tasapainottaa sen asennetta. Toisten treenaamista katsellessani tajusin, että hallinnan harjoittelu kannattaa aloittaa heti. Kaikkia koulutusmetodeja en allekirjoita, mutta olen päättänyt, että treenaan lajia omilla ajatuksillani kouluttamisesta. Onneksi minulla on myös tukijoukkoja, joilta voin kysyä lisäneuvoja.


Ehkä olisi ihan viksua keskittyä koiriensa kanssa eri lajeihin, eikä molemipien kanssa suhata kaikkea mahdollista. Hyvien ja innokkaiden koirien kanssa rajana on vain oma ajankäyttö. Tätä pitää ihan ajatuksen kanssa pohtia.