Lomasuunnitelmat menivät uusiksi, kun Caralle tuli ainakin kuukauden treenitauko. Ensin huomasin, että koira keventää ajoittain toista takajalkaansa. Treenatesssani metrin estettä Cara hyppäsi todella rumasti ja huonolla tekniikalla. Huolestuin, koska Cara on hyvä hyppääjä eikä aikaisemmin ole ollut hyppyongelmaa. Ensin Tanja tuki koiran eikä löytänyt selvää syytä oireille. Seuraavaksi mentiin eläinlääkäriin, jossa taas koiraa väännettiin joka suuntaan. Caran ilmekään ei värähtänyt, eikä eläinlääkäri pystynyt suoraan sanomaan, että missä vika. Päädyin koiran rangan ja takapään kuvaamiseen. Luusto edelleen primaa, löydöksenä toisessa polvessa enempi nivelnestettä kuin toisessa. Syynä eläinlääkärin mukaan vamma tai mikro nivelsiteen repeämä. Hoitona totaali lepo kuukauden, särkylääkettä kaksi viikkoa ja heinäkuun alkupuolella uusi kontrolli. Kyllä harmitti. Caran piti mennä Agirotuun varakartturin kanssa ja minun kanssa mennä puolustamaan piirimestaruutta. Onneksi harmitus meni ohi, ja nyt pääasia on saada koira kuntoon. Minulla on kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että syynä olisi vain vamma, joka paranee levolla eikä mikään leikkausta vaativa juttu.
Lääkekuurin lisäksi Cara syö Nutrolin nivelvalmistetta jaTanja lainasi laserhärpäkettään eli kaikki mahdolliset keinot ovat käytössä. Tällä hetkellä näyttää hyvältä; koira varaa molempiin jalkoihinsa yhtä paljon, enkä kävellessä näe mitään keventämistä.
Becky on nyt sitten joutunut ottamaan Caran harrstuskoiraroolin. Pieni muru joutuu nyt treenaamaan sitä sun tätä kanssani. Aloitimme haun treenaamisen. Ollaan ihan alkumetreillä eli Becky harjoittelee juoksemalla vieraiden ihmisten luo syömään herkkuja. Tavoitteena on, ettei tule yhtään pöhinää eikä komentamista. Tätä varmaan kannattaa tehdä aika kauan tämän tapauksen kanssa, että tulee hyvä maalimiesmotivaatio ja korrekti käyttäytyminen.
Seuraamisen epätoivo on vihdoinkin vaihtunut toiveikkuuteen:) Lelupalkkaan siirtyminen sai koiran ilmeen muuttumaan, ja nyt se seuraa jo muutaman askeleen oikealla ilmeellä. Tästä se lähtee. Toinen suurhaaste on paikallaolon treenaaminen.Tavoitteena on oikea ilme ja rauhallinen mieliala. Nyt Becky pystyy olemaan 2 sekuntia paikallaan eli matkaa BH-kokeen 20 min paikallaoloon vielä on. Onneksi on aikaakin, ei ihan heti olla menossa.
Jäävien harjoittelussa Becky on mennyt eteenpäin. Nyt pystyy jo ilman apuja tekemään maahanmenon ja istumisen, kun peruutan. Treenaaminen kannattaa :)
Lisäksi Becky käy viikottain leikkimässä maalimiehen kanssa. Se näyttää tekevän koiralle hyvää, jotenkin tasapainottaa sen asennetta. Toisten treenaamista katsellessani tajusin, että hallinnan harjoittelu kannattaa aloittaa heti. Kaikkia koulutusmetodeja en allekirjoita, mutta olen päättänyt, että treenaan lajia omilla ajatuksillani kouluttamisesta. Onneksi minulla on myös tukijoukkoja, joilta voin kysyä lisäneuvoja.
Ehkä olisi ihan viksua keskittyä koiriensa kanssa eri lajeihin, eikä molemipien kanssa suhata kaikkea mahdollista. Hyvien ja innokkaiden koirien kanssa rajana on vain oma ajankäyttö. Tätä pitää ihan ajatuksen kanssa pohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti