Blogi on ollut päivittämättä luvattoman kauan. Päivät menevät sellaista vauhtia, ettei vaan ehdi. Nyt onneksi löytyi aikaa tämänkin asian päivittämiseen.
Caran haku- harrastus etenee hitaasti, mutta varmasti. Pääsimme mukavaan hakuryhmään, johon voi osallistua silloin kun pääsee. Viime viikonloppuna sain Riikan katsomaan tekemistämme, ja sainkin paljon neuvoja, miten jatkaa eteenpäin. Lähetyksessä Cara etenee noin 30 -40m suoraan, mutta jälkikoirana vaihtaa helposti jäljelle ja jälkien avulla hakee maalimiehen. Sain neuvoksi tehdä tuulihakuja muutaman kerran, jotta koiralle vahvistuu ilmavainun käyttö hakutreeneissä. Maalimiesmotivaatio on Caralla parantunut, enää sitä ei ahista pressujen alla makaavat maalimiehet. Ahneus vie voitin ahistukseta :). Tavoitteena olisi, että ensi syksynä olisimme EK-kisakunnossa haun osalta.
Agility on ollut ylläpitovaiheessa. Oma selkävammani estää vielä täysipainoisen treenaamisen ja kisaamisen. Onneksi löysin Caralle ohjaajan, joka oli halukas ohjaamaan kiituriani. Ohjaaja tuntee belgin sielunmaiseman ennestään, ja hän osaa ohjata Caraa painostamatta. Haasteena on, että ilman säännöllistä kisarutiinia Cara keulii kisoissa sitä enemmän mitä pitempi kisatauko on. Tästä sai hyvän esimerkin viimeisistä ATT:n kisoista. Radat olivat profiililtaan sellaisia, että koira oli pidettävä tiukasti kiinni koko radan ajan ja aina oli häiriöeste muutaman metrin päässä. No senhän voi arvat, miten siinä kävi.Edellisistä kisoista oli yli neljä kuukautta. Cara pysyi näpeissä neljä - viisi ensinmäistä estettä ja sitten se latasi horisonttiin. Titetenkin asiaan vaikutti myös se, että oma ohjaus oli jähmeää kisatauon takia. Varaohjaaja meni hyppyradan, jossa tapahtui sama. Cara karkasi keppien päästä putkeen, kun ei vaan pystynyt tai kyennyt olemaan kuulolla. Nyt varakartturin kanssa suunnitellaan kisat niin, että Caralle tulee säännöllisesti kisoja niin ehkä se siitä sitten. Minä saan kuntouttaa selkääni rauhassa, tavoitteena on, että se olisi juhannuksena kunnossa.
Tokoa olemme Caran kanssa treenannneet hissukseen, ikuisuustavoitteena tunnari, joka lopultakin on alkanut sujua. Elämme nyt siinä vaiheessa, että pusikossa on jatkuvasti kolme keppiä ja sinne vien oman hajustetun. Muutama makupala metrin päähän pysäyttämään koira ja vot Cara löytää oman ja tuo sen minulle. Tätä nyt treenataan niin kauan, että Caran päähän iskostuu nenän käyttö. Sitkeys palkitaan :)
Becy on 7 kk tarmokas pentu. Se on vilkas, nopeasti reagoiva ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Olen viimeinkin aloittanut otuksen kanssa treenaamisen. Vertaistukea ja treeniapua olen saanut muilta pentujen omistajilta. Olemme treenanneet hiukan seuraamista, istumista ja maahanmenoa, mutta ennen kaikkea odottamista, rauhoittumista. Nyt se pystyy jo rauhoittumaan muutamaksi minuutiksi jopa ATT:n hallilla kisoissa. Pääpaino treemaamisessa on vielä arjen asoiden harjoittelu. Tavoitteena saada Becyn tahto minun taskuuni. Muutaman kerran olemme treenanneet esineruutua. Olemme partioimalla hakenee ruutuun "unohtuneita" esineitä. Hyvin ovat sujuneet, ja hienosti koira tuo löytyneet tavarat minulle.
Eilen olin Becyn kanssa Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kurssi oli FitDogin järjestämä. Päivä oli antoisa, paljon oli asioiden kertaamista, mutta paljon tuli uusia asioita ja vinkkejä, miten PK-hyppyä kannattaa treenata ja miten ylläpitää oikeaa hyppäämistä.
Becky oli koe- eläimenä. Alatalon mielestä koira on hyvä koordinaatio, mutta takapää on vielä kovin kehittymätön. Ohjeena Beckylle oli, että anna koiran kasvaa rauhassa ennen kuin aloittaa sen hypyttämisen. Ohjeena odottaa, että koira on noin 18 kk. Hyppyjumpalla voi harjoitella rytmitystä ja takapään hallintaa. Lisäksi voi tehdä takapään käytön harjoituksia kotona, mitä olemmekin tehneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti