Koiraharrastus ja kolmivuorotyön yhdistäminen on
haasteellista. Tänään kirjasin ylös ne JK3-kisat, joihin ylipäätään olisi
mahdollista yrittää. Löysin kalenterista viidet kisat. Tavoitteena päästä ainakin kolmeen kisaan,
niin saisimme Caran kanssa kokemusta voittajaluokasta. Keskitymme Pk-puoleen Agi-SM-kisojen jälkeen.
Meidän piti mennä vielä yhteen agi-kisaan ennen SM-kisoja,
mutta nyt ne jäävät väliin. Cara on nyt antibioottikuurilla, koska toinen
anaalirauhanen puhkesi ihon läpi ilman ennakko- oireita ja aivan yllättäen.
Eläinlääkärin mielestä Caran paksu turkki aiheuttaa bakteerikasvua ja
anaalirauhasten tulehtumista. Teoria sekin… Ahkeran suihkuttelun ansiosta reikä
on jo mennyt kiinni.
Koska virallisiin
kisoihin emme pääse, haemme treeneistä ja epävirallisista kisoista rauhallista
ja hyvää fiilistä. Eiliset sm-joukkuetreenit sujuivat hyvin, ja niistä jäi hyvä
fiilis. Rentouttavaa oli, että radalla ei ollut yhtään kohtaa, jossa en olisi
tiennyt miten Caraa pitäisi ohjata. Tavoitteena Sm-kisoissa on tehdä rennolla
asenteella oma suoritus. Siinä on meille tavoitetta kerrakseen.
Tokokurssilla olen saanut neuvoja, miten opettaa koiralle
toko-temppuja. Pitäisi vaan ehtiä treenaamaan tätäkin lajia enemmän, jotta
voisin mennä loppukesästä kisoihin testaamaan osaamistamme. Siirryttyäni
ruokapalkkaan Cara on rauhoittunut, ja jopa välillä kuuntelee, mitä sanon.
Parasta on koiran sinnikäs yrittäminen.
Porin reissun peruuntumisen takia olimme koko lauma
päiväretkellä saaristossa. Menimme lautoilla niin pitkälle kuin pääsimme.
Maisemat olivat kauniit ja sääkin suosi meitä. Cara karkasi kaksi kertaa uimaan
retken aikana, kun nautiskelimme auringosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti