Voihan tunnari !

Olemme Caran kanssa tokokurssilla, jossa tarkoitus harjoitella voittajaluokan liikkeitä. Tänään teemana oli tunnistusnouto.  Caran kanssa on jo harjoiteltu yhden kepin piilotusta heinikkoon. Siinä otus käyttää nenäänsä, mutta kepin ollessa näkyvillä Cara tekee liikkeen noutona. en enää uskaltanut tehdä mitään, vaan toivoin kurssin kouluttajalta apua haasteeseen. Ensin Caralle esiteltiin verkko, mihin kiinnitetty tunnarikapuloita. Oma laitettiin keskelle, ja Cara suorittamaan tehtävää. Belgi ratkaisi asian, ja toi koko kehikon minulle. Seuraavaksi laitettiin riviin putkia, joista yhteen piilotettiin oma kapula. Tavoitteena oli, että Cara nenää käyttämällä ilmaisi oikean putken. Koira pyöri ympyrää, sen jälkeen katsoi minua ja alkoi peruuttaa, meni maahan jne. eli koiralla ei ollut tietoakaan siitä, mitä pitäisi tehdä.  Caran pitäisi nyt saada jotenkin tajuamaan, että se oman hajuinen kapula pitää ilmaista. Sen jälkeen oman hajuinen kapula pitää tuoda minulle. Jos jollain on hyviä ideoita, niitä otetaan mielellään vastaan. Tavoitteena tokon saralla on, että pääsisimme heinäkuun lopulla kisoihin testaamaan osaamistamme.

Keskiviikkona olin Eijan kanssa jälkeä treenaamassa. Teemana oli jälki, jossa paljon kulmia ja piikkejä ja runsaasti pieniä keppejä. Caralle pätkittiin noin 5 cm pituisia tikkuja 8 kpl. Lukalle tehtiin noin 3 cm pituisa tikkuja 10 kpl. Jos koira oppii ilmaisemaan pikkutikut, niin kisajäljen halot eivät ole mikään ongelma. Jälkien vanhetessa kävimme Haunisissa treenaamassa tottista. Cara teki noudot ja paikallaanolon. Hyppynoudossa Caralla aluksi vaikeuksia arvioida hypyn korkeutta, mutta toistoilla hyppytekniikka parani.  Ennen agin SM-kisoja emme tee enempää PK-hyppyjä. Paikallaolossa Cara oli rauhallinen ja tarkkaavainen.  Mielialatreenit ovat tuottaneet tulosta J. Takaisin jälkimetsään. Teimme Eijan kanssa yksin jälkemme.  Silloin parhaiten saa kisatunnelman, kun on kaksin koiransa kanssa jäljellä. Janalla Cara lähti rauhallisesti, meni hetken takajälkeä, mutta itse valitsi oikean suunnan. Jes!. Jäljen alussa Caralla oli liikaa vauhtia, ja jälkeä tarkistettiin ja haettiin oikeaa suuntaa. En sekaantunut jäljestämiseen ja Cara löysikin aivan itse takaisin jäljelle. Hieno Elina, kun annoit koiran ratkaista itse jäljen haasteet. Kaikki kahdeksan keppiä nousivat. Hienot treenit. Luottamus koiran osaamiseen kasvoi taas tälläkin treenillä.

Agilityn Sm-kisat lähestyvät, ja viimeistelytreenit menossa. Sm-joukkuetreeneissä sain oikean vireen. Rataan tutustumisessa oli sellainen olo, että tällä radalla tiedän, miten sen teen. Löytyi oikea asenne ja varmuus radan suorittamiseen. Sillä asenteella teimme 0-radan. Tänään laskeuduimme takaisin maanpinnalle, koska oli normaalit ryhmätreenit. Rata oli ihan vain vähän haasteellinenJ Neljän ensimmäisen esteen kohdalla jo miten, että miten hitossa tämän oikein teen. Kouluttaja kielsi tekemästä mitään helppoja ratkaisuja. Caraa piti ohjata niin, että olisin koko ajan koiran edellä. Sain lopulta korjausten jälkeen radan tehtyä edes kelvollisesti. Suoritus jäi sen verran kaivelemaan, että menen vielä huomenna treenaamaan rataa.

Sm-kisojen jälkeen siirrymme PK:n ihmeelliseen maailmaan.