Keppejä ja tunnareita

 

co Henri Luomala

Tämä kuva antaa pahan kuvan. Onneksi Cara törmästi pehmeään jalkaani, joka antoi periksi ja väisti. Olen hieronut ja venyttänyt Caraa, enkä ole löytänyt jumitusta tai kipua. On kuitenkin hyvä pitää agi -taukoa, ja keskittyä muihin lajeihin niin kuin olin alunperin suunnitellutkin.

Tokoa olen käynyt treenaamassa Tanjan kanssa kaksi kertaa.

 Kaikki muut Voi- luokan liikkeet paitsi tunnari näyttävät oikeanlaisilta. Toistoja vaan tarvitaan koiran suoritusvarmuuden parantamiseksi. 

Ruudussa helposti tarjoaa merkkiä, vaikkei sitä ole otukselle opetettukaan.  Toistoilla eri matkoilla parantavat suoritusvarmuutta.

Seuraamisessa olen hienosti opettanut Caralle perusasennon korjauksen pääohjauksella, ja siitä pyrimme eroon.  Caran pitää osasta itsenäisesti hakeutua oikeaan perusasentopaikkaan. Toistoja, toistoja ja toistoja.  

Luoksetulon pysäytyksessä maahan meno valuu muutaman askeleen, muuten Cara liikkuu ja pysähtyy napakasti. 

Tunnari vaatii ihmeen, että saan Caran tajuamaan, mitä siltä haluan. Olen kokeillut monta eri tapaa. Metsässä ensin metsätikuilla osaa tehdä erottelun. Siihen perään tunnarikapuloilla erottelu ei onnistu, vaan Cara tuo randomisti jonkun kapulan. Ruohikkoon piilotetuissa kapuloissa tapahtuu sama juttu. Päätin jättää tunnarin hetkeksi tauolle, ja opettaa Caralle nenäkosketuksen ja haistelemalla erottelemaan post-lappuja. Jospa näin saisin koiran tajuamaan tunnarierottelun syvimmän olemuksen.

Toko on pilkun viilaamista, jota voi treenata ilman suurempaa ahdistusta, koska ei ole suuria tavoitteitakaan.

Jälkeä olen myös treenannut muutaman kerran. Ninan kassa Paattisilla teemana oli pitkä jana ja haastava jälki. Jana ei tuottanut ongelmia, ja Cara itsenäisesti valitsi oikean suunnan. JES! Jäljestys sujui hienosti, koira pysyi hyvin jäljen päällä. Kepit eivät vaan kiinnosta riittävästi. Niiden yli kaahattiin sujutta.

Seuraavat treenit Terhin kanssa Jäkärlässä, ja yllätys, yllätys teemana olivat kepit. Lyhyellä jäljellä 8 pientä keppiä, joista nousi 4. Asia jäi harmittamaan sen verran, että illalla nurmikolle jälki, jossa 6 keppiä. Lyhyellä liinalla loin koiralle painetta, ja vaatimus keppien ilmaisemisesta maahan menemällä. Ensimmäisen kepin jälkeen ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi täytyy saada vieraan tekemä jälki, ja sama asenne. Treenit ovat jatkuvaa tasapainoilua jäljen ja keppien merkityksen välillä. Caran kanssa kannattaa nyt painottaa keppien merkitystä. Jäljen treenaaminen muka tylsää :)

Esineruudussa Caran asenne on parantunut. Se uskaltaa lähteä takalinjalle, eikä tule luokseni ennen kuin löytää esineen.  Olen pyrkinyt tekemään maneerit ennen esineruutua aina samalla tavalla;  vireen nostatus -> oman esineen hakeminen  ja esineellä leikkiminen.

Heinäkuussa nautitaan kesästä ja treenaillaan, mitä halutaan.