Kisat alkoivat maasto- osuudella. Jälkimaastot olivat Paimion risukoissa, joissa peuroja riittää. Lämpötila oli jo lähes + 20, kun sukelsimme metsään. Jana oli ok, Cara valkkasi taas takajäljen. Koira ohjaus toiseen suuntaan ja menoksi. Ensimmäinen keppi oli jo 50metrissä. Matka jatkui hetken suoraan ja sitten Cara hukkasi jäljen. Mietin jo, että tässä tämä nyt oli. Lähdin kulkemaan suurta ympyrää, jos vaikka jälki löytyisi uudestaan. Riistan hajut selvästi haittasivat Caran työskentelyä, kun se haki jälkeä. Olin hiljaa ja annoin koiran tehdä itsenäisesti työtä. Yhtä äkkiä Cara pisti nenän maahan ja ilmaisi kepin JES!! Sen jälkeen jäljestys oli Caralle helppoa ja selvää. Kaikki kuusi keppiä nousivat.Jälki oli lähes 2 km pitkä ja metsässä oli tuhannen kuuma. Tiesin, että ajan kanssa tulisi kiire. Nopeasti autolle ja tietä takaisin keppien luovutukseen. Ehdimme ajoissa!! Maastopisteitä koossa 165.
Takaisin kentälle tottisvuoroa odottamaan. Onneksi ehdin käydä uittamassa Caran ennen vuoroamme.
Tottis oli huonoin ikinä! Cara edisti seuraamisessa, mitä se ole koskaan aikaisemmin tehnyt, Irroitti kapulasta vasta toisella käskyllä, jäävissä ei mennyt istumaan. Eteenmenossa ei kuunnellutkaan käskyä ja paikallaolossa oli aluksi ryöminyt vähän eteenpäin. Tuomarina oli IPO-tuomari, joka arvostelussaan huomio puutteemme totuudenmukaisesti. Tottiksemme pelasti Caran työskentelyasenne. Tottiksesta pisteitä 80.
Viimeisenä oli vuorossa esineruutu, joka oli meille myös haasteellinen. Aluksi Cara teki kunniajuoksun ruudussa, jonka jälkeen alkoi risteilemällä hakea esineitä. Ensimmäinen löytyi heti, mutta kakkosta otus haki aika kauan ja kolmas löytyi vasta viimeisellä minuutilla. Luovutukset olivat asiallisia. Esineruudusta pisteitä 27.
Tämän jälkeen sitten odotettiin, odotettiin ja odotettiin. En ymmärrä PK-pistelaskusta mitään, mutta ajattelin meidän nyt ainakin koulutustunnuksen saavan. Yllätys oli melkoinen, kun selvisi, että saimme Caran kanssa JK3, 1-tulos,1. sij ja Piirimestaruus. :)
Olen tyytyväinen Caran työmotivaatioon. Hellettä riitti, mutta siitä huolimatta otus teki töitä koko sydämellään. Pienestä treenimäärästä huolimatta, ehkä olen osannut treenata oikeita asioita. Jäljellä on ollut pienen pieniä keppejä, niin kisoissa halkojen ilmaiseminen on helppoa. Olen tehnyt haasteellisia jälkiä, joissa Cara on hukannut jäljen ja joutunut sen nostamaan uudestaan.
Tottista täytyy panostaa ja korjata puutteet. Selvää harjoituksen puutetta. Esineruudussa treenataan taas suoria pistoja siihen suuntaan, mihin koiran lähetän.
Onneksi seuraaviin jälkikisoihin on aikaan.
Seuraavaksi siirrymme projetiin " tunnari kuntoon"
Ihan mahtavaa! Suuret onnittelut taitaville!!!
VastaaPoista