Lomalla on hyvää aikaa treenailla Caran kanssa.
Viime tiistaina omatoimi treenit Haunissa. Tein koko kaavion runsaalla palkkauksella. Seuraamisen paikka on mielestäni parantunut. Otus ei enää edistä seuratessaan vaan huolehtii itse oikeasta paikasta. Jäävät ovat napakat. Noudoissa tulevaisuuden taovitteena on saada kapulan vähäinenkin pureskelu loppumaan eli paine pois noudoista. Eteenmeno on herran hallussa. Välillä Cara menee hienosti maahan ja välillä en saa otusta maahan, vaikka huudan kuinka lujaa. Toivottavasti kisoissa menee maahan.
Viime torstaina Kärryisissä jälkitreeneissä. Soile talloi Caralle jäljen, joss piikkejä, alustan vaihtoja ja mustikan poimijoita.
Jana oli kuivalla kankaalla. Cara kaarsi sujuvasti jo heti jana alusta oikeaan suuntaan.Jäljen alussa Cara tarkisti löytyiskö ruokaa jäljeltä, ei löytynyt eikä löytynyt ensimmäistä keppiäkään. Sen jälkeen jäljestys sujui mallikkasti, kunnes Cara törmasi mustikan poimijoiden jälkiin. Sen jälkeen jäljestys muuttui epävarmaksi ja viitos keppi jäi nostamatta. Cara teki taas hienosti töitä, ja ratkaisi itsenäisesti jäljen haasteet.
Esinruutua treenattiin kolmella vierekkäisellä kaistaleella, joista haasteellisin sijaitsi nousevalla kalliolla. Ensimäisella kaistaleella oli yksi takaesine ja yksi keskiesine. Ne nousivat hienosti. Kalliolla esine oli takana. Caralla oli selviä vaikeuksia hakea esinettä takarajalta, joka oli piilossa. Hyvää oli se, ettei poistunut ruudusta ennen kuin oli löytänyt esineen. Ehkä vaadin liian täydellistä suoritusta Caralta, ja niin aiheutan koiralle painetta.
Sunnuntaina oli agi-kisojen vuoro, olin Helsingissä agi-kisoissa. Tuomarina oli Allan Matsson. Ei tarvitse hänen radoilleen mennä ellei ole ihan pakko. Radat sopivat koirille, jotka pysyvät ohjaajan lähellä, kääntyvät pienesti eivätkä tee pitkiä loikkia. Kahdella agi-radalla tulos hylly. Toisen radan hylly harmitti, koska Cara kaarsi viimeisen esteen taakse hypäten sen väärään suuntaan., siihen asti tehtiin 0-rataa. Hyppyradan profiili oli niin jostain, että oli aika vihainen lähtiessäni radalle. Koko radan pidin koiraa nenästä kiinni, estin menemästä mihinkään. Tuloksen 0-rata ja sijoitus 2. Ei mitään hienoa ohjausta vaan lähinnä epätoivoista tilanteista pelastautumista.
Tänään oli vuorossa jälkitreenit. Talloin Caralle jäljen Tuulissuon metsään, 600 metriä pitkä kuudella kepillä. Jäljellä polkujen ja tein ylitys, kaksi piikkiä ja kulmia. Aikaisemmin polut ovat olleet haasteellisia Caralle, mutta nyt polut eivät vieneet koiraa. Tien ylityksen tein niin etten mennyt suoraan tien yli vaan kuljin vähän matkaa tien reunaa ja sitten ylitys. Hienosti Cara ratkaisi tämänkin haasteen. Yksi keppi jäi, kun haasteellisen tien ylityksen jälkeen otus herpaantui ja jätti kepin ilmaisematta. Hienosti Cara taas teki töitä. :) On vaan hassua, ettei kahden tunnin kuluttua enää itse muista ollenkaan, miten on jäljen tallonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti