Sunnuntaina jälkeä treenamassa Paimion metsissä, joissa riistan jälkiä ja hajuja riittää. Caralle oli tehty 600m pitkä jälki kolmella kepillä. Jäljellä oli haasteita Caralle; jäljen tekijä oli kävelyt takaisinpäin omia jälkiään, hyppinyt ojien yli jne. Jäljen alussa oli muutama ruokanappula rauhoittamassa Caran vauhtia. Jana oli ihan jees, lähti rauhallisesti, mutta otti hetken tutkittuaan oikean suunnan. JES! Ruokanappulat rauhoittivat Caran jäljestysta, ja hienosti se selvitti jäljentekijän jekut. toisen kepin jälkeen Cara kosahti suoraan perunjätökseen ja tuoreisiin peuran jälkiin, ja ne veivät riistan perään. Nopeasti Cara huomasi, että nyt tuli moka ja sitkeästi haki jäljen uudestaan ja jäljesti viimeiselle kepille. Olen tyytyväinen Caran työmotivaatioon, vaikka hukkaa jäljen, niin siitä huolimatta sitkeästi yrittää hakea sitä uudestaan.Tyytyväinen olen myös keppimotivaation parantumiseen. Cara ei paljon perusta kepeistä, vaan ruokapalkka on se tärkeämpi juttu. En ole enää viettänyt paljon aikaa kepeillä, vaan reippaasti jatketaan matkaa. Tämä näyttää parantaneen keppimotivaatiota.
Täytyy vain tehdä enempi jälkiä riistametsiin tai metsiin, jossa paljon muita kulkijoita.aviimeksi haistetulle esineelle.
Esineruutu on tällä hetkellä suurin haaste. Cara rallaa iloisesti ruudussa, ja törmää esineisiin, jos törmää. Ei oikein taloudellista eikä järkeväkään toimintatapa. Hakuharrastajien neuvojen mukaan tehtiin sunnuntaina kahden esineen haku kahdella hajuhaulla. Se sujui hienosti. Tänään kolme esinettä, joista kaksi takalinjalla eri kulmissa ja kolmas edessä keskellä. Takalinjan esineet haettin yhdella hajuhaulla. Lähetin koiran ensin sinne, mistä viimeinen haju otettiin. Sen esineen Cara toi hienosti. Sen jälkeen lähetys toiselle. No, Cara vaihtaa suuntaa ja juokseen siihen kulmaan, josta edellinen esine nousi. Kyllä belgi on sitten putkiaivo! Kaksi kertaa yritti lähteä toiseen takakulmaan, ja vasta kolmannella suostui lähtemään oikeaan suuntaan. Esine löytyi, kappas vain. Keskiesine löyti, kun Cara palasi takaa eteenpäin. Esineruutua täytyy treenata vielä PALJON, jotta Caran työskentely on sen näköistä kuin haluan.
Tottiksessa on panostettu seuraamisenpaikan korjaamiseen. Olen yrittänyt olla pilkunviilaaja, enkä salli Caran edistävän yhtään. Yksin treenatessa sen valvominen on vähän hankalaa. Onneksi viime kerralla Riikka oli vahtimassa, ja lopulta sanoi sen näyttävän jo seuraamiselta. :)
Tänään olin Haunisissa tokoilemassa, ja tein kaikki liikkeet satunnaisella palkalla. Minusta se ainakin tuntui erilaiselta. Hyppynoudossa minä ääliö tein ensin harjoituksen normaalilta etäisyydeltä ja sitten päätin siirtyä vähän kauemmas. Tampio! Cara kolautti takajalkansa esteeseen, koska arvioi hypyn väärin. Aina sama etäisyys esteestä! Eteenmenossa Cara on edelleen sitä mieltä, että hän tietää, mihin suuntaan pitää mennä. Onneksi lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, että sinne edetään, mihin näytän.
Toisessa setissä otin lyhyttä seuraamista niin, että nostatin Caraa ennen liikettä. Hyvin pysyi oikea seuraamispaikka. JES!
Tähän oli hyvä lopettaa treenit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti