Hääpäivä ja Rauman Agipitsi osuivat sopivasti samalle viikonlopulle. Siispä yhdistettiin retki Raumalle ja agi- kisat samalle viikonlopulle. Molempina päivinä oli kolme starttia, urakkaa siis oli tiedossa.
Kisojen tavoitteena oli, että olisin rento, rauhallinen ja tarkka ohjaaja. Taisin onnistua tavoitteissani, koska tulokset olivat hyvät. Viikonlopun saldona 3 x 0-rata, 1x 5 ja 2 x hyl. Ensimmäisen radan sijoitus 2, ja Cara sai viimeisen sertinsä. On nyt siis varja-Ava, kun en sinne näyttelyyn ole vielä otusta raahannut.
Kennelpoika videoi kaikki radat. 0-radat ja lauantain hyl-rata löytyvät tämän linkin takaa Rauman radat . Tallentaminen tökki jotenkin, ja sen takia videot näyttävät kummallisilta.
Ensimmäisellä radalla en pysäyttänyt Caraa kontakteilla, joten seuraavalla agilityradalla päätin pysäyttää Caran selkeästi kontakteille. Hyvin otus pysähtyikin, ja vapautui vasta käskystäni. Kontakteilla pysättäminen näkyi sijoituksessa. Sijoitus 4.
Lauantain hyppyradan hylly ja sunnuntain hyppyradan 5-virhe tulivat samanlaisesta kohtaa. Kovaa vauhtia 90asteen kulmassa oleville kepeille. Hyllyradalla tultiin pituus-esteeltä kepeille ja toisella radalla muurin takaa. Jarrutuksesta huolimatta Cara ei saa itseään taivutettua , vaan menee kaksi keppiä yhdellä kertaa. Tätä täytyy siis treenata, ja keksiä, miten sellaisissa kuvioissa voin auttaa koiraa taipumaan riittävästi.
Kuusi rataa viikonlopun aikana oli haastavaa molemmille sekä koiralle että minulle. Cara näyttää nostavan kierroksia sen mukaan, miten väsynyt se on. Sunnuntain viidennen radan jälkeen se kävi kiinni käteeni ja kuudennella radalla keitti kiinni ja ampui viiden esteen takaa suoraan putkeen eikä tullut mukaan ohjaukseen.
Itsestäni olen ylpeä, että jaksoin niinkin hyvin siinä helteessä. Jatkuvasti piti juoda, olla varjossa väliajat ja syödä säännöllisesti.
Ehdimme myös retkeillä Raumalla ennen ja jälkeen kisojen. Kaunis kesäkaupunki, jossa meri ja merenkäynti ovat vahvasti läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti