Voihan riistahelvetti!

Tehokkaat treenit Tanjan kanssa. Tanja oli käynit tekemässä meille jäljen Ruskon riistahelvettiin.
Ensin tottistreenit Haunisissa.
Ekassa setissä ilmo, seuraaminen ja noutoja. Ilmossa Caralta pääsi yksi äännähdys, mutta huomautuksen jälkeen oli hiljaa. JES! Seuraamisessa edisti hitusen, mutta oli hiljaa. Eihän sitä kaikkea voi heti saaada kasaan:) Noudot hyvät.
Toisessa setissä jäävät runsaalla palkalla ja lopuksi eteenmeno. Jäävissä hyvin kuulolla, seisomisessa otti muutaman askeleen, mutta korjaussarjassa oli jo hyvä. Eteenmeno oli hyvä
Minun täytyy muistaa antaa käskyt rauhallisella sävyllä ilman tiukkaa sävyä. Tavoitteena on, että kisoissa ääntely vähenee väh. 50%.

Sitten se jälki, hoh hoijaa. Halusin ajaa jäljen ilman Tanjan peesausta, koska siten parhaiten pääsen kisatunnelmaan. Nyt olisi kannattanut ottaa Tanja mukaan,
Jana oli hyvä, koira eteni suoraan ja otti oikean suunnan. Eka kulma hyvä, mutta heti kulman jälkeen riista vei ja lujaa. Harhailimme metsässä ja päädyimme riistan makuupaikalle, josta Cara ei päässyt irti. Lisäksi metsässä pyöri sienestäjä, joka häiritsi Caraa suunnattomasti.
Lompsittiin takaisin tielle, ja uusi yritys. Paineessa Cara lähti jäljestämään ja tarkisti lähes joka askeleen, ja jotenkin taistelimme jäljen läpi. Kerran Cara kävi taas tarkistamassa riistan makuupaikan, mutta palasi takaisin jäljelle. Kaikki kepit nousivat, mutta mutkia tuli ja aikaa paloi. Palkkasin Caraa ruhtinaallisesti, joka kepistä, ja yritin rauhoittaa tilannetta kepeillä.  Tanja sanoi jäljen pituuden olevan noin 500m, minun sporttrackerin mukaan vaelsimme noin 700m.

Päätin vielä tehdä jäähdyttely lenkin koirien kanssa metsässä. Onneksi olin laittanut Caran kiinni, kun tulimme tielle, koska peurajoukko pyyhälsi tien yli ihan vierestämme. Tempo ei edes huomannut peuroja, koska piti tarkistaa  tyttökoirien hajuja.

Analyysi osuus: Jo jäljelle lähtiessäni olin asennoitunut niin, että riistalle se lähtee enkä luottanut koiran osaamiseen. Cara teki niin kuin ajattelin sen tekevän. Oliko harhailu sittenkin minun syytäni? Siirtyikö mielentilani koiraan?

Tiukkaa oli Carallakin, koska se oli harvinaisen väsynyt, kun tulimme kotiin. Nukkuu vaan. Viikonlopun kisassa täytyy toivoa, että pystyn lähettämään luottamuksen ajatuksia Caralle jäljellä.
LUOTA KOIRAAN!