Mitä koirat edellä, sitä ohjaaja perässä

Sairasvuoteella maatessani pohdiskelin, miten koiraurheilussa aina keskitytään koiran hyvinvointiin. Otus käy fysioterapeutilla säännöllisesti,ruokavalio pyritään pitämään hyvänä, on nesteysjuomaa ja palautusjuomaa. Ohjaaja yleensä taapertaa perässä, syö ja juo mitä sattuu, fysioterapiasta voi vain haaveilla. ( Kaikki liikenevät varat menevät koiran hyvinvoinnin ylläpitämiseen).
Näin on ainakin omalla kohdallani.

Cara käy Tanjan käsittelyssä säännöllisesti, jotta rasitusvammat hoituisivat jo heti alkuvaiheessa. Otukset barffaavat, yritän ruokkia monipuolisesti ja hankkia uutta tietoa säännöllisesti. Yritän liikuttaa otuksia monipuolisesti; vapaana lenkkeilyä, pitkiä kävelylenkkejä, Caran kanssa pyöräillään ja lisäksi agi-treenit ja kesäkaudella jälkitreenit.

 Tajusin sängyssä maatessani, että koirakko on juuri niin taitava, kestävä tai pystyvä kuin sen heikoin lenkki on.. eli siis minun taitoni, kestävyyteni ja kuntoni vaatii lähes samaa panotusta kuin panostan Caran ja Tempon hyvinvointiin.

Kuntoni on kai ikää vastaava, muttei todellakaan hyvä. Siispä töihin siitä. Ensin asetetaan tavoitteet, jotka ovat mitattavissa ja sen jälkeen toteuttavissa oleva suunnitelma. Olen tosi taitava tekemään suunnitelmia ja asettamaan tavoitteita. Haasteellisinta onkin tuo toteutuspuoli. Jotta  motivaatio kasvaisi, niin teen tavoitteistani julkisia. 

Tavoitteenani on pudottaa painoani 10 %  neljässä kuukaudessa, aloitan säännöllisen hikiliikunnan väh. kolme kertaa viikossa. Lajit saan valita oman mieltymykseni mukaan. 

Päämääränä on, ettei tarvitse murehtia oman kunnon tai kestävyyden pettämisestä koiran kanssa touhutessani. Ai niin, olen varannut ajan osteopaatille, että saisin selkäni taas toimivaksi.

Tästä se lähtee !