Viime aikoina olen keskittynyt treeneissä Pk-lajeihin agilityn jäädessä vähemmälle.
Haku edistyy pienin askelin. Vielä treeneissä on teemana suoraan eteneminen ja viimeksi aloin opettaa koiralle neliön alkeita. Hienosti Cara etenee suoraa pistolle, mutta liian helposti palaa samoja jälkiä takaisin. Viime treenien teemana saada Cara palaamaan suoraan luokseni eli tekemään neliö. Olin liian hidas huutamaan , ja Cara ehti palata vanhaa reittiä takaisin päin kunnes korjasi linjaa suoraan luokseni. Tätä täytyy treenata vielä lisää. Vielä riittää paljon treenattavaa ennenkuin ollaan kisavalmiita.
Ensimmäiset jälkikisat lähestyvät uhkaavasti. Jäljellä Caralla on ollut ensimmäisen kepin nostaminen ja riistihaasteista selviäminen. Olen tarkoituksella hakeutunut maastoihin, joissa paljon riistan jälkiä. Olin Soilen kanssa Kärryisissä treenaamassa, ja Soile talloi Caralle jäljen, jossa paljon kulmia, piikkejä ja 10 keppiä. Jouduin vielä ajamaan jäljen ihan yksin. Hienosti Cara selvitti peurahaasteet, kaikki kepit nousivat ja minä pysyin rauhallisena.
Laaksosen Mikan ja Elinan tottistreeneissä on viilattu pilkkua. Viimeksi treenattiin eteenmenoa, joka yllättäen oli Caralle vaikea. Koira kiisi kentän reunaan, muttei mennyt maahan millään. Sitä sitten taottiin koiran päähän. Tätä täytyy treenata vielä ajatuksella, että koiran kuulo palautuu ja otus osaa mennä maahan ensimmäisestä käskystä.
Lisäksi treenattiin siirtymisiä; kapulan hakuja eteenmenosta paikalleenmenoa ja odottamista. Sain paljon neuvoja ja vinkkejä, miten kisatilanteessa kannattaa toimia. Nyt vain pitäsi muistaa kaikki saamani ohjeet.
Eilen kävin Haunisissa treenamassa tottista. Cara teki kokeenomaisesti koko kaavion ilman palkkaa. Yritin tehdä samalla kaavalla valmistautmiset kuin ajattelin tehdä ne kokeessakin. Hyvää oli se, että koira oli hiljaa ja piti kontakti hyvin. Haasteelista oli, että tasamaa noudossa piti päästää pieni haukku ja eteenmenossa otus meni maahan vasta toisella käskyllä. En ajtellut ehdä enää kokeenomaisi treenejä vaan vaan fiilistellä ja kerrata haasteellisia juttuja ennen ksioja.
Beckyn treenit edistyvät hitaasti. Tein sille pitkään ruohikkoon U-mallisen jäljen. Olipa haasteellinen pienelle koiralle. Otus nosti nokkansa moneen kertaan, rynni, pyöri. onneksi pysyin rauhallisena ja odotin, että otus laskee nokkansa maahan. 50m pitkän jäljen tekmiseen meni aikaa varmaan 20 min.
Tottiksessa ollaan treenattu jääviä liikkeitä ilman käsiapuja. Peruutan ja käsken koiraa satunnaisesti istu, maa tai seis. Vähitellen Becky on alkanut olla kuulolla ja onnistumisia tulee. Ihmeesti treenaaminen auttaa :)
tiistai 27. toukokuuta 2014
tiistai 13. toukokuuta 2014
Treeniä pukkaa
Ulkoruokintakauden alettua ei olla paljon sisällä viihdytty vaan illat täyttyvät treeneistä.
Perineteinen Wapuuleiri oli Valkeakosken kaupungin joku nuorisokeskus. Paikka oli loistava leripaikka; sijaitsi huitsin nevadassa, tilaa riittävästi ulkoiluttaa koiria ja makutilat lämpimät.
Wappuleirillä treenattiin Caran kanssa jälkeä ja hakua ja Beckyn kanssa puruja ja tottista.
Jäljellä Caralle tehtiin haastava 500m jälki, jossa paljon kulmia ja keppejä. Lisähaasteena tuli vieras jälki Caran jäljen päälle eli harhajälkiä riittävästi. Hienosti Cara selvitti jäljen. Kouluttajalla ei ollut paljon sanottavaa Caran tekemisestä. Niin ja jana oli superhieno:)
Haussa Caralle annettiin haaste. Sen piti itse hoksata ottaa norjalasrulla suuhun. Kyllä pienen belgin päässä kävi suhina, kun se yritti hokasta, mitä piti tehdä. Cara tarjosi syviä pistoja maastoon, keppien keräämistä maalimiehen ympäriltä, paineistumista, mutta lopulta hoksasi ottaa rullan suuhun. Siitäkös alkoi bileet. Asia jätettiin Caran päähän muhimaan. Ilmaisuja eli norjalaisrullan ottamista ollaan sen jälkeen treenattu muutaman kerran kentällä. Treeni on auttanut, nyt Cara osaa jo heti ottaa rullan suuhun. Asiaa ei olla vielä viety metsätreeneihin.
Becky treenasi leikkimistä maalimiehen kanssa. Ei olisi kannattanut, koska maalimies olisi halunnut ostaa koiran. Otus oli hänen mielestään niin hieno pikku pentu. No joo, Becky taisteli patukasta, vartioi sitä ja raivosi maalimiehelle, kai se sitten oli hienoa. Sain ohjeeksi viedä koiraa hyvän maalimiehen leikitettäväksi.
Tottistreeneissä kerroin paineeni, kun tiedä miten edetä seuraamisen opettamisessa. Becky osaa imuttaa hienosti, mutta käden noustessa koiran ryhti tippuu ja se seuraa velttona kättä. Sain helpotuksen, kun sain opastusta, miten voin siirtyä suoraan imuttamisesta lelupalkkaan. Kouluttaja oli todella pätevä, hän kädestä pitäen neuvoi, missä pitää palkkaa, miten harjoitella kääntymisiä. Suuri kiitos kouluttajalle. Sain myös paljon vinkkejä, kun seurasi hänen kouluttamistaan muiden koirakoiden kanssa.
Seuraavalla viikolla heti oltiin tyttöjen ( Eijan ja Tanjan) kanssa jälkeä treenamassa. Talloimme toisillemme jäljet, jotka sitten ajettiin yksin. Tällaisia treenejä minä tarvitsen. Jälki oli tehty riistan sotkemaan maastoon, joka aiheutti Caralle suuira haasteita. Loppussa Cara hukkasi jäljen -> minä luovutin ja lompsimme metsästä pois. Jäljen tekijän lompsiessa perässä luotan siihen, että hän lopulta kertoo jäljen oikean suunnan.
Turun Rotikkayhdistys järjestää tänä keväänä tuomarin luotsaamat tottistreenit, joissa käydään tottikseen liittyviä asioita läpi. Tehdään pieniä kisanomaisia pätkiä, joista saa palautetta ja testataan, miten voisi parantaa suoritustaan. Tärkein asia on se, minkälaisella mielialalla koira tulee kentälle. Ensimmäisessä treenissä Caran pää pyöri kuin sirkuksessa. Kun huomautin asiasta, ja itse paransin ryhtiäni ja laskin hartiani alas, niiin koiran kontakti parani. Seuraavissa treeneissä koiran piti kontaktin koko ajan. Seuraavaa kertaa varten täytyy parantaa paikallaolon mielentilaa.Saada sinnekin koiralle tarkkaavainen rauha.
Becy on treenannut seuraamista saamillani ohjeilla, ja koiran asenne on parantunut roimasti. Nyt uskallan treenatakin, kun tiedän mitä olen tekemässä.
Esineruutua olemme treenanneet suuressa ja pienessä porukassa. Jari kutsui lähes kaikki TKK:n naiset esineruututreeneihin, jotka pidettiin haasteellisessa maastossa. Maaston muot ja esineet( villasukka, sulkapallo ja nahkakotelo) tuottivat lähes kaikille koirille haasteita. Carakin teki sitkeästi töitä ja toi lopulta kaksi esinettä. Becky on nyt siinä vaiheessa, että viemme yhdessä yhden esineen ja se tuo sen minulle. Toista esinettä se ei tuo, koska työt on jo tehty :) Eilen treenatessani oivalsin, että teen jaktossa vierekkäisiä kaistaleita, joissa yksi esine. Niin voin saada Beckyn hakemaan sen seuraavankin esineen.
Eilen oli vuorossa jälkitreenit Soilen kanssa. Hän talloi Caralle 1100m pitkän jäljen, jossa maastonvaihteluita. Taas loppupuolella Caralta loppui usko, ja se pyöri kauan yhdessä piikkissä. Se ei uskaltanut päättää, mistä jatkaa eteenpäin. Lopulta kehoitn, että mene vaan, ja koira lähti eteenpäin jälkeä. Pysyin rauhallisena, koska Soile peesasi takanani. Kaikki kepit nousivat. Sovimme, että seuraavissa treeneissä minut pistetään taas yksin jäljelle hermojani treenaamaan.
Becky sai tehdä lyhyen ruokajäljen, jonka se ajoi keskittyneesti. Pitäisi varmaan aloittaa järjestelmällinen treenaaminen.
Agility on nyt hetken tauolla. En lähde metsästämään tupla-0 tämän vuoden SM-kisoihin. Se ei ole koskaan sopinut minulle. Haluan nyt keskittyä Caran kanssa PK-lajeihin ja aloittaa kesällä valmistautumisen agilitykauteen. Varakartturi kisaa haluamissaan kisoissa Caran kanssa.
Kesällä Caran lajeina ovat jälki, haku ja agility. Beckyn lajeina ovat tottis, maalimiehen kanssa leikkiminen ja jälki. Eiköhän siinä ole puuhaa ihan riittävästi.
maanantai 28. huhtikuuta 2014
"Tää ei oo niin haudanvakavaa" - tunnelmia tyttöjen jälkileiriltä
Vihdoin koitti kauan odotettu tyttöjen jälkileiriviikonloppu.
Matkasimme Renkoon, jossa osallistuimme Hämenlinnan kennelkerhon jälkikoulutukseen. Kouluttajana toimi pitkänlinjan jälkimies Raimo.
Lauantai aamu alkoi teoriaosuudella, jossa kerrattiin jäljen kouluttamisen perusteita ja osallistujat saivat esittää kysymyksiä. Sen jälkeen lähdimme maastoon. Me turkulasiet ymmärsimme, että ohjeena oli tehdä max 400m pitkä jälki, joss väh 10 keppiä, runsaasti kulmia ja muutama piikki. Kiltisti me talloimme jäljet, minä 460m.
Jälkien vanhneettua ajoimme jäljet. Kouluttaja huokaili, koska hän olli koko ajan painottanut, että jäljet ovat lyhyitä, noin 200 - 300m, joissa keppi aina 10 askelta kulman jälkeen ja suorat max 30 askelta. Cara ajoi jälkeään hosuen ja minä söhläsin, minkä ehdin. Kymmenestä kepistä nousi ehkä kuusi. Samoin kävi muille turkulaisille. Ruokatauon jälkeen teimme vielä yhdet jäljet, jotka tehtii kouluttajan rautalankaohjeitten kanssa. pituus max 150 m. janalta 15 askelta keppi, 10 askelta kulma 10 askelta keppi 15 askelta piikki ja takaisin tielle ja keppi. Tämä lopulta onnistui ja kepitkin nousivat.
Perusajatuksen kouluttajalla oli , että lyhyitä jälkiä, paljon keppejä, jotta koiraa päästään palkkaamaan= koiran itseluottamus nousee. Paljon kulmia, jotta koira pysyy tarkkana ja lähellä oleva keppi toimii palkkana.
Ilalla saunottiin, syötiin ja juotiin ja painuttiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna saimme toteuttaa kouluttajan ohjeita, ja tehdä nyt oikeasti lyhyen jäljen. Cara ajoi hienosti jälkensä. Huomasi, kuin otus innsotui, kun keppejä nousi koko ajan ja jälki oli haasteellinen kulmineen ja piikkeineen. Caralle tämä näytti ainakin sopivan. tuo varmsti vaihtelua ja intoa jatkuviin pitkiin suoriin ja puuduttavaan jäljestykseen. Kouluttaja kertoi, että hän ajaa ainoastaan kisoissa pitkää jälkeä. Hänen koiransa tulee vain tarkkaavaisemmaksi, koska keppejä ei löydy.
Esineruutua myös treenattiin. Kouluttaja neuvoi tekemään erimallisia ruutuja T - tai L- mallisia ruutuja, pieniä ruutuja 10m x 10m, vinoneliöitä. Tavoitteena pitkää koira tarkkaavaisena ja säilyttää otuksen mielenkiinto. Treenasimme T-mallisa ruutua. Hiensoti koirat löysyivät T:n sakaroissa olevat esineet.
Helposti treeneissä jää junnaamaan samoihin kuvioihin ja toistaa kisakuvioita. Pitäisi aina ajatella, miten voisi pitää koiran mielenkiinnon hereillä ettei treeneistä tule puuduttavia.
Becky sai leirillä opetella leiri elämää. Aika hienosti se sopeutui, mutta häkissä odottaminen Caran treenatessa oli sille vielä liian haasteellista. Vois itä huutoa ja kimeää haukuntaa.
Tein Beckylle yhden makkarajäljen, jonka se ajoi hienosti. Lisäksi treenattii vähän perusasentoa ja paikallaolon alkeita.
Ai juu, oltiin me perjantaina Caran kanssa PK-tottsitreeneissä, joissa vetäjänä oli Mika ja Elina Laaksonen. Todella hyvä ilta. Kouluttajat olivat paneutuneet asiaansa. Ensimmäisellä kerralla treenasimme kentälle tuloa ja ilmoittautumista. Kontaktin pysymistä ja kuulolla oloa.
Seuraava leiri onkin jo ensi viikonloppuna, kun matkaan Caran kasvattajaleirille. Ohjelmassa jälkeä, hakua, tottista ja maalimiehen leikkihetkiä. Puuhaa siis riittää. Onneksi leirin jälkeen on viikon toipumisloma :)
Matkasimme Renkoon, jossa osallistuimme Hämenlinnan kennelkerhon jälkikoulutukseen. Kouluttajana toimi pitkänlinjan jälkimies Raimo.
Lauantai aamu alkoi teoriaosuudella, jossa kerrattiin jäljen kouluttamisen perusteita ja osallistujat saivat esittää kysymyksiä. Sen jälkeen lähdimme maastoon. Me turkulasiet ymmärsimme, että ohjeena oli tehdä max 400m pitkä jälki, joss väh 10 keppiä, runsaasti kulmia ja muutama piikki. Kiltisti me talloimme jäljet, minä 460m.
Jälkien vanhneettua ajoimme jäljet. Kouluttaja huokaili, koska hän olli koko ajan painottanut, että jäljet ovat lyhyitä, noin 200 - 300m, joissa keppi aina 10 askelta kulman jälkeen ja suorat max 30 askelta. Cara ajoi jälkeään hosuen ja minä söhläsin, minkä ehdin. Kymmenestä kepistä nousi ehkä kuusi. Samoin kävi muille turkulaisille. Ruokatauon jälkeen teimme vielä yhdet jäljet, jotka tehtii kouluttajan rautalankaohjeitten kanssa. pituus max 150 m. janalta 15 askelta keppi, 10 askelta kulma 10 askelta keppi 15 askelta piikki ja takaisin tielle ja keppi. Tämä lopulta onnistui ja kepitkin nousivat.
Perusajatuksen kouluttajalla oli , että lyhyitä jälkiä, paljon keppejä, jotta koiraa päästään palkkaamaan= koiran itseluottamus nousee. Paljon kulmia, jotta koira pysyy tarkkana ja lähellä oleva keppi toimii palkkana.
Ilalla saunottiin, syötiin ja juotiin ja painuttiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna saimme toteuttaa kouluttajan ohjeita, ja tehdä nyt oikeasti lyhyen jäljen. Cara ajoi hienosti jälkensä. Huomasi, kuin otus innsotui, kun keppejä nousi koko ajan ja jälki oli haasteellinen kulmineen ja piikkeineen. Caralle tämä näytti ainakin sopivan. tuo varmsti vaihtelua ja intoa jatkuviin pitkiin suoriin ja puuduttavaan jäljestykseen. Kouluttaja kertoi, että hän ajaa ainoastaan kisoissa pitkää jälkeä. Hänen koiransa tulee vain tarkkaavaisemmaksi, koska keppejä ei löydy.
Esineruutua myös treenattiin. Kouluttaja neuvoi tekemään erimallisia ruutuja T - tai L- mallisia ruutuja, pieniä ruutuja 10m x 10m, vinoneliöitä. Tavoitteena pitkää koira tarkkaavaisena ja säilyttää otuksen mielenkiinto. Treenasimme T-mallisa ruutua. Hiensoti koirat löysyivät T:n sakaroissa olevat esineet.
Helposti treeneissä jää junnaamaan samoihin kuvioihin ja toistaa kisakuvioita. Pitäisi aina ajatella, miten voisi pitää koiran mielenkiinnon hereillä ettei treeneistä tule puuduttavia.
Becky sai leirillä opetella leiri elämää. Aika hienosti se sopeutui, mutta häkissä odottaminen Caran treenatessa oli sille vielä liian haasteellista. Vois itä huutoa ja kimeää haukuntaa.
Tein Beckylle yhden makkarajäljen, jonka se ajoi hienosti. Lisäksi treenattii vähän perusasentoa ja paikallaolon alkeita.
Ai juu, oltiin me perjantaina Caran kanssa PK-tottsitreeneissä, joissa vetäjänä oli Mika ja Elina Laaksonen. Todella hyvä ilta. Kouluttajat olivat paneutuneet asiaansa. Ensimmäisellä kerralla treenasimme kentälle tuloa ja ilmoittautumista. Kontaktin pysymistä ja kuulolla oloa.
Seuraava leiri onkin jo ensi viikonloppuna, kun matkaan Caran kasvattajaleirille. Ohjelmassa jälkeä, hakua, tottista ja maalimiehen leikkihetkiä. Puuhaa siis riittää. Onneksi leirin jälkeen on viikon toipumisloma :)
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Kevättä kohti mennään
Viime sunnuntaina Caran kanssa hakutreenit sujuivat loistavasti. Harjoittelimme suoria pistoja, ja nyt näytti koira tajuavan, mitä siltä haluttiin. Kaksi ensimmäistä hakua tehtiin tuulihaulla ja suoralla palkalla. Seuraava tuulihaulla ja irtorullalla ja kaksi viimeistä irtorullalla. Hienosti koira eteni suoraan eteenpäin, löysi maalimiehen ja toi rullan suoraan minulle. Olin NIIN tyytyväinen Caran työskentelyyn. kiitos Riikka neuvoista, miten etenemme lajissa. Hakuryhmä on myös toimiva ja treenit sujuvat tehokkaasti ilman turhia juoruilutuokioita.
Sunnuntaina oli Beckyn pentukurssin vuoro. Taas ensin piti haukkua kaikki, kun saavuimme paikalle. Treenatessa ei enää muut haitanneet, vaan otus keskittyi vain ja ainoastaan tekemiseen. Treenasimme perusasentoa, seuraamista, eteentuloa, maahanmenoa jne. Ihan perusjuttuja. Kurssi on tehnyt minulle hyvää. Joku on potkinut eteenpäin treeneissä, enkä ole turhaan jäänyt junnaamaan paikalleni. Vaikka harjoiteltavat asiat ovet tuttuja, niin kuitenkin joka kerta on tullut joku uusi asia, miten olen voinut viedä otusta eteenpäin.
Olen yrittänyt ottaa Beckyn kanssa vähän rennommin, ja luulen sen tehneen meille molemmille ihan hyvää. Becky on vilkas pentu, jonka keskittymiskyky ei ole ihan samaa luokkaa kuin Caran. Beckylle asiat pitää opettaa todella pienissä paloissa ja usealla toistolla. Arjen asioissa olen pyrkinyt olemaan musta-valkoinen Beckyn kanssa. Uloslähtemiset jne asiat tehdään aina samalla tavalla, niin pennun on helpompi olla. Cara sietää harmaalla alueella olemista ja mukautuu, mutta Becky selvästi häröilee enemmän, jos asioita tehdään aina eri tavoin. Vähitellen, vähitellen ...
Viikolla oli hallilla tekemässä hyppytekniikkatreenit molempien otusten kanssa. Cara on aivan ilmiömäinen hyppääjä. Kuuden esteen perussarjalla Cara osaa siirtää kauniisti painoa taakse ja keskittyä hyppäämiseen. Seuraavalla kerralla pyydän jonkun kuvaamaan otuksen hyppäämistä, niin voin ihailla kotonakin. Becky harjoitteli sarjaa niin, että maassa oli muoviputken puolikkaat maassa. Muutaman toiston jälkeen Becky pystyi tekemään sarjan ilman, että putkenpalat lensivät mihin sattuivat. Olen tehnyt päätöksen, että Becky saa alkaa hyppäämään vasta lähempänä 1½ vuotta. Siihen asti se saa rauhassa kasvaa ja kehittää kehonhallintaa. Pientä ohjaustreeniä olemme tehneet ilman rimoja. Ei meillä ole mikään kiire, kyllä me ehditään tehdä vielä vaikka mitä.
Muutaman peltojäljen olen tehnyt molempien koirien kanssa. Beckyllä ruokaa jokaisella askeleella ja purkki jäljen päässä. Hyvällä asenteella koira jäljestää, rauhassa ja tarkasti. Tavoitteena on tehdä tuleva kesä ainoastaan pellolla ja syksyllä siirtää opitut asiat metsään. Katsotaan olenko tässä asiassa kärsivällinen.
Caran jäljestys on ollut lähinnä herättelytreeniä. Keväällä pitäisi keskittyä janatreeniin, koska se on Caran heikoin lenkki koko jäljestyksessä. Siihen pitäisi saada lisää varmuutta.
Puuhaa siis riittää, ei tule aika pitkäksi. Tähän vielä lisätään omat liikuntatreenit, niin, eipä paljon jää aikaa muuhun.
Sunnuntaina oli Beckyn pentukurssin vuoro. Taas ensin piti haukkua kaikki, kun saavuimme paikalle. Treenatessa ei enää muut haitanneet, vaan otus keskittyi vain ja ainoastaan tekemiseen. Treenasimme perusasentoa, seuraamista, eteentuloa, maahanmenoa jne. Ihan perusjuttuja. Kurssi on tehnyt minulle hyvää. Joku on potkinut eteenpäin treeneissä, enkä ole turhaan jäänyt junnaamaan paikalleni. Vaikka harjoiteltavat asiat ovet tuttuja, niin kuitenkin joka kerta on tullut joku uusi asia, miten olen voinut viedä otusta eteenpäin.
Olen yrittänyt ottaa Beckyn kanssa vähän rennommin, ja luulen sen tehneen meille molemmille ihan hyvää. Becky on vilkas pentu, jonka keskittymiskyky ei ole ihan samaa luokkaa kuin Caran. Beckylle asiat pitää opettaa todella pienissä paloissa ja usealla toistolla. Arjen asioissa olen pyrkinyt olemaan musta-valkoinen Beckyn kanssa. Uloslähtemiset jne asiat tehdään aina samalla tavalla, niin pennun on helpompi olla. Cara sietää harmaalla alueella olemista ja mukautuu, mutta Becky selvästi häröilee enemmän, jos asioita tehdään aina eri tavoin. Vähitellen, vähitellen ...
Viikolla oli hallilla tekemässä hyppytekniikkatreenit molempien otusten kanssa. Cara on aivan ilmiömäinen hyppääjä. Kuuden esteen perussarjalla Cara osaa siirtää kauniisti painoa taakse ja keskittyä hyppäämiseen. Seuraavalla kerralla pyydän jonkun kuvaamaan otuksen hyppäämistä, niin voin ihailla kotonakin. Becky harjoitteli sarjaa niin, että maassa oli muoviputken puolikkaat maassa. Muutaman toiston jälkeen Becky pystyi tekemään sarjan ilman, että putkenpalat lensivät mihin sattuivat. Olen tehnyt päätöksen, että Becky saa alkaa hyppäämään vasta lähempänä 1½ vuotta. Siihen asti se saa rauhassa kasvaa ja kehittää kehonhallintaa. Pientä ohjaustreeniä olemme tehneet ilman rimoja. Ei meillä ole mikään kiire, kyllä me ehditään tehdä vielä vaikka mitä.
Muutaman peltojäljen olen tehnyt molempien koirien kanssa. Beckyllä ruokaa jokaisella askeleella ja purkki jäljen päässä. Hyvällä asenteella koira jäljestää, rauhassa ja tarkasti. Tavoitteena on tehdä tuleva kesä ainoastaan pellolla ja syksyllä siirtää opitut asiat metsään. Katsotaan olenko tässä asiassa kärsivällinen.
Caran jäljestys on ollut lähinnä herättelytreeniä. Keväällä pitäisi keskittyä janatreeniin, koska se on Caran heikoin lenkki koko jäljestyksessä. Siihen pitäisi saada lisää varmuutta.
Puuhaa siis riittää, ei tule aika pitkäksi. Tähän vielä lisätään omat liikuntatreenit, niin, eipä paljon jää aikaa muuhun.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Hiljaa hyvää tulee
Blogi on ollut päivittämättä luvattoman kauan. Päivät menevät sellaista vauhtia, ettei vaan ehdi. Nyt onneksi löytyi aikaa tämänkin asian päivittämiseen.
Caran haku- harrastus etenee hitaasti, mutta varmasti. Pääsimme mukavaan hakuryhmään, johon voi osallistua silloin kun pääsee. Viime viikonloppuna sain Riikan katsomaan tekemistämme, ja sainkin paljon neuvoja, miten jatkaa eteenpäin. Lähetyksessä Cara etenee noin 30 -40m suoraan, mutta jälkikoirana vaihtaa helposti jäljelle ja jälkien avulla hakee maalimiehen. Sain neuvoksi tehdä tuulihakuja muutaman kerran, jotta koiralle vahvistuu ilmavainun käyttö hakutreeneissä. Maalimiesmotivaatio on Caralla parantunut, enää sitä ei ahista pressujen alla makaavat maalimiehet. Ahneus vie voitin ahistukseta :). Tavoitteena olisi, että ensi syksynä olisimme EK-kisakunnossa haun osalta.
Agility on ollut ylläpitovaiheessa. Oma selkävammani estää vielä täysipainoisen treenaamisen ja kisaamisen. Onneksi löysin Caralle ohjaajan, joka oli halukas ohjaamaan kiituriani. Ohjaaja tuntee belgin sielunmaiseman ennestään, ja hän osaa ohjata Caraa painostamatta. Haasteena on, että ilman säännöllistä kisarutiinia Cara keulii kisoissa sitä enemmän mitä pitempi kisatauko on. Tästä sai hyvän esimerkin viimeisistä ATT:n kisoista. Radat olivat profiililtaan sellaisia, että koira oli pidettävä tiukasti kiinni koko radan ajan ja aina oli häiriöeste muutaman metrin päässä. No senhän voi arvat, miten siinä kävi.Edellisistä kisoista oli yli neljä kuukautta. Cara pysyi näpeissä neljä - viisi ensinmäistä estettä ja sitten se latasi horisonttiin. Titetenkin asiaan vaikutti myös se, että oma ohjaus oli jähmeää kisatauon takia. Varaohjaaja meni hyppyradan, jossa tapahtui sama. Cara karkasi keppien päästä putkeen, kun ei vaan pystynyt tai kyennyt olemaan kuulolla. Nyt varakartturin kanssa suunnitellaan kisat niin, että Caralle tulee säännöllisesti kisoja niin ehkä se siitä sitten. Minä saan kuntouttaa selkääni rauhassa, tavoitteena on, että se olisi juhannuksena kunnossa.
Tokoa olemme Caran kanssa treenannneet hissukseen, ikuisuustavoitteena tunnari, joka lopultakin on alkanut sujua. Elämme nyt siinä vaiheessa, että pusikossa on jatkuvasti kolme keppiä ja sinne vien oman hajustetun. Muutama makupala metrin päähän pysäyttämään koira ja vot Cara löytää oman ja tuo sen minulle. Tätä nyt treenataan niin kauan, että Caran päähän iskostuu nenän käyttö. Sitkeys palkitaan :)
Becy on 7 kk tarmokas pentu. Se on vilkas, nopeasti reagoiva ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Olen viimeinkin aloittanut otuksen kanssa treenaamisen. Vertaistukea ja treeniapua olen saanut muilta pentujen omistajilta. Olemme treenanneet hiukan seuraamista, istumista ja maahanmenoa, mutta ennen kaikkea odottamista, rauhoittumista. Nyt se pystyy jo rauhoittumaan muutamaksi minuutiksi jopa ATT:n hallilla kisoissa. Pääpaino treemaamisessa on vielä arjen asoiden harjoittelu. Tavoitteena saada Becyn tahto minun taskuuni. Muutaman kerran olemme treenanneet esineruutua. Olemme partioimalla hakenee ruutuun "unohtuneita" esineitä. Hyvin ovat sujuneet, ja hienosti koira tuo löytyneet tavarat minulle.
Eilen olin Becyn kanssa Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kurssi oli FitDogin järjestämä. Päivä oli antoisa, paljon oli asioiden kertaamista, mutta paljon tuli uusia asioita ja vinkkejä, miten PK-hyppyä kannattaa treenata ja miten ylläpitää oikeaa hyppäämistä.
Becky oli koe- eläimenä. Alatalon mielestä koira on hyvä koordinaatio, mutta takapää on vielä kovin kehittymätön. Ohjeena Beckylle oli, että anna koiran kasvaa rauhassa ennen kuin aloittaa sen hypyttämisen. Ohjeena odottaa, että koira on noin 18 kk. Hyppyjumpalla voi harjoitella rytmitystä ja takapään hallintaa. Lisäksi voi tehdä takapään käytön harjoituksia kotona, mitä olemmekin tehneet.
Caran haku- harrastus etenee hitaasti, mutta varmasti. Pääsimme mukavaan hakuryhmään, johon voi osallistua silloin kun pääsee. Viime viikonloppuna sain Riikan katsomaan tekemistämme, ja sainkin paljon neuvoja, miten jatkaa eteenpäin. Lähetyksessä Cara etenee noin 30 -40m suoraan, mutta jälkikoirana vaihtaa helposti jäljelle ja jälkien avulla hakee maalimiehen. Sain neuvoksi tehdä tuulihakuja muutaman kerran, jotta koiralle vahvistuu ilmavainun käyttö hakutreeneissä. Maalimiesmotivaatio on Caralla parantunut, enää sitä ei ahista pressujen alla makaavat maalimiehet. Ahneus vie voitin ahistukseta :). Tavoitteena olisi, että ensi syksynä olisimme EK-kisakunnossa haun osalta.
Agility on ollut ylläpitovaiheessa. Oma selkävammani estää vielä täysipainoisen treenaamisen ja kisaamisen. Onneksi löysin Caralle ohjaajan, joka oli halukas ohjaamaan kiituriani. Ohjaaja tuntee belgin sielunmaiseman ennestään, ja hän osaa ohjata Caraa painostamatta. Haasteena on, että ilman säännöllistä kisarutiinia Cara keulii kisoissa sitä enemmän mitä pitempi kisatauko on. Tästä sai hyvän esimerkin viimeisistä ATT:n kisoista. Radat olivat profiililtaan sellaisia, että koira oli pidettävä tiukasti kiinni koko radan ajan ja aina oli häiriöeste muutaman metrin päässä. No senhän voi arvat, miten siinä kävi.Edellisistä kisoista oli yli neljä kuukautta. Cara pysyi näpeissä neljä - viisi ensinmäistä estettä ja sitten se latasi horisonttiin. Titetenkin asiaan vaikutti myös se, että oma ohjaus oli jähmeää kisatauon takia. Varaohjaaja meni hyppyradan, jossa tapahtui sama. Cara karkasi keppien päästä putkeen, kun ei vaan pystynyt tai kyennyt olemaan kuulolla. Nyt varakartturin kanssa suunnitellaan kisat niin, että Caralle tulee säännöllisesti kisoja niin ehkä se siitä sitten. Minä saan kuntouttaa selkääni rauhassa, tavoitteena on, että se olisi juhannuksena kunnossa.
Tokoa olemme Caran kanssa treenannneet hissukseen, ikuisuustavoitteena tunnari, joka lopultakin on alkanut sujua. Elämme nyt siinä vaiheessa, että pusikossa on jatkuvasti kolme keppiä ja sinne vien oman hajustetun. Muutama makupala metrin päähän pysäyttämään koira ja vot Cara löytää oman ja tuo sen minulle. Tätä nyt treenataan niin kauan, että Caran päähän iskostuu nenän käyttö. Sitkeys palkitaan :)
Becy on 7 kk tarmokas pentu. Se on vilkas, nopeasti reagoiva ja omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. Olen viimeinkin aloittanut otuksen kanssa treenaamisen. Vertaistukea ja treeniapua olen saanut muilta pentujen omistajilta. Olemme treenanneet hiukan seuraamista, istumista ja maahanmenoa, mutta ennen kaikkea odottamista, rauhoittumista. Nyt se pystyy jo rauhoittumaan muutamaksi minuutiksi jopa ATT:n hallilla kisoissa. Pääpaino treemaamisessa on vielä arjen asoiden harjoittelu. Tavoitteena saada Becyn tahto minun taskuuni. Muutaman kerran olemme treenanneet esineruutua. Olemme partioimalla hakenee ruutuun "unohtuneita" esineitä. Hyvin ovat sujuneet, ja hienosti koira tuo löytyneet tavarat minulle.
Eilen olin Becyn kanssa Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kurssi oli FitDogin järjestämä. Päivä oli antoisa, paljon oli asioiden kertaamista, mutta paljon tuli uusia asioita ja vinkkejä, miten PK-hyppyä kannattaa treenata ja miten ylläpitää oikeaa hyppäämistä.
Becky oli koe- eläimenä. Alatalon mielestä koira on hyvä koordinaatio, mutta takapää on vielä kovin kehittymätön. Ohjeena Beckylle oli, että anna koiran kasvaa rauhassa ennen kuin aloittaa sen hypyttämisen. Ohjeena odottaa, että koira on noin 18 kk. Hyppyjumpalla voi harjoitella rytmitystä ja takapään hallintaa. Lisäksi voi tehdä takapään käytön harjoituksia kotona, mitä olemmekin tehneet.
maanantai 6. tammikuuta 2014
Surun ja Ilon hetkiä vuonna 2013
Kisakausi 2013 oli Caran kanssa aivan huippu.
Ensimmäisissä JK3-kisoissa tuloksena Piirimestaruus jäljeltä. Taisimme molemmat Caran kanssa olla yhtä ihmeissämme ja tietenkin onnellisia.
Heinäkuussa Carasta tuli agilityvalio, ensin varjo sellainen, koska näyttelyyn uskaltauduimme vasta syyskuussa.
Elokuussa Lapualla jälkikisoissa napsahti toinen JK3 ykköstulos. "Tuurilla ne laivatkin selilaavat", kuten Tollon kasvattaja aina muistutti.
Yhteistyö Caran kanssa alkoi sujua aina vaan paremmin vuonna 2014. Cara ehkä aikuistui lopultakin ja minä aloin luottaa Caran osaamiseen.
Syyskuun lopulla laumaamme liittyi Itävallan ihme " Becky" Ninan sinnikkään taivuttelun tuloksena.
Becky on ottanut paikkansa laumassa päättäväisesti ja äänekkäästi. Cara hyväksyi pennun aika nopesti, ja nyt jo selvästi nauttii leikkikaverista.
Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja.....
See you my friends :)
torstai 28. marraskuuta 2013
Hiljaiseloa
Loukkasin selkäni töissä, ja ole potenut selkääni jo kolme viikkoa. Raastava hermokipu on tehokkaasti estänyt lähes kaiken treenaamisen.
Kun ensin ottaa kivun ja aivot sumentavat kipulääkkeet, niin pystyn jotain pientä tekemään otusten kanssa.
Viime viikonloppuna oli ATT:n kouluttajille järjestämällä kurssilla. Tekemisestä tai ajattelemisesta ei meinannut tulla mitään, koska aivot olivat ihan sumeat. Tein tekniikkaharjoitukset pieninä pätkinä. Treeneissä ehkä pystyisin sellaisia ohjauksia tekemään, mutta kisoissa niiden toteuttaminen ei ainakaan vielä onnistu. Kun olen joskus kunnossa, niin sitten treenataan kunnolla.
Tottista olen käynyt Haunisissa treenamassa. Viimeksi Caran kanssa treenattiin siirtymisiä ja odottamista. Tavoitteena hiljainen koira joka on hyvässä vireessä myös siirtymisissä. Alussa hiukan piippaamista, johon puutui heti. Loppu treeni sujui hyvin. Pitäisi kokeilla, jotian palloleikkiä ennen kentälle menoa, jos se vähentäisi piippaamista. Täytyy testata.
Pentunurkkaus
Becy on harjoitellut seuraamista imuttamalla. Herkästi sen perä kääntyy ulospäin. Näyttää siltä, että oman käden asennolla on suuri merkitys, miten Beckyn takapää on. Täytyy saada jokut valvovat silmät seuraavaan treeniin mukaan. Becky osaa avustetusti istua ja mennä maahan, mutta ei käskyjä vielä osaa. Ollaan vaan harjoiteltu oikeaa tekniikkaa.
Ensi sunnuntaina mennään Beckyn kanssa ATT:n järjestämään viettiseminaariin. Kouluttajana on Timo Paavola, joka ensin pitää aiheesta luennon ja sen jälkeen asiaa harjoitellaan käytännössä. Becky pääsi esimerkkikoiraksi. Mielenkiinnolla odotan, mitä otuksesta sanotaan. Ennenkaikkea odotan neuvoja, miten tuollaisen viettipakkausken kanssa kannattaa edetä.
Muita tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kuin saada selkäni kuntoon ja päästä takaisin treeni- ja kisakentille.
Kun ensin ottaa kivun ja aivot sumentavat kipulääkkeet, niin pystyn jotain pientä tekemään otusten kanssa.
Viime viikonloppuna oli ATT:n kouluttajille järjestämällä kurssilla. Tekemisestä tai ajattelemisesta ei meinannut tulla mitään, koska aivot olivat ihan sumeat. Tein tekniikkaharjoitukset pieninä pätkinä. Treeneissä ehkä pystyisin sellaisia ohjauksia tekemään, mutta kisoissa niiden toteuttaminen ei ainakaan vielä onnistu. Kun olen joskus kunnossa, niin sitten treenataan kunnolla.
Tottista olen käynyt Haunisissa treenamassa. Viimeksi Caran kanssa treenattiin siirtymisiä ja odottamista. Tavoitteena hiljainen koira joka on hyvässä vireessä myös siirtymisissä. Alussa hiukan piippaamista, johon puutui heti. Loppu treeni sujui hyvin. Pitäisi kokeilla, jotian palloleikkiä ennen kentälle menoa, jos se vähentäisi piippaamista. Täytyy testata.
Pentunurkkaus
Becy on harjoitellut seuraamista imuttamalla. Herkästi sen perä kääntyy ulospäin. Näyttää siltä, että oman käden asennolla on suuri merkitys, miten Beckyn takapää on. Täytyy saada jokut valvovat silmät seuraavaan treeniin mukaan. Becky osaa avustetusti istua ja mennä maahan, mutta ei käskyjä vielä osaa. Ollaan vaan harjoiteltu oikeaa tekniikkaa.
Ensi sunnuntaina mennään Beckyn kanssa ATT:n järjestämään viettiseminaariin. Kouluttajana on Timo Paavola, joka ensin pitää aiheesta luennon ja sen jälkeen asiaa harjoitellaan käytännössä. Becky pääsi esimerkkikoiraksi. Mielenkiinnolla odotan, mitä otuksesta sanotaan. Ennenkaikkea odotan neuvoja, miten tuollaisen viettipakkausken kanssa kannattaa edetä.
Muita tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kuin saada selkäni kuntoon ja päästä takaisin treeni- ja kisakentille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)